Yksilökeskeisyys on mielestäni yksi aikamme synneistä: 'Uskonto on jokaisen yksityisasia'. Se lienee yksi kirkon vuotamisenkin syistä.
Kristinuskon eräs tärkeimmistä piirteistä on yhteys, jopa ykseys.
Minäkin ymmärrän, että tuo yksilökeskeisyys on aikamme synti, pahimmasta päästä vielä ja toki vierastan lausumaa, että 'Uskonto on jokaisen yksityisasia', koska se on korkeintaankin vain puoliksi totta. Välillä jopa ärsyynnyn siitä, kun sitä usein viljellään.
Ykseys ja yhteys Raamattua lukiessa tuntuu kuuluvan kristinuskoon hyvinkin kiinteästi.
En tiedä, olenko kovin hyvin päässyt sisäistämään, mitä ne ovat, tuskin. Voi olla, että ehkä joskus lyhytaikaisesti, silmänräpäysten ajaksi olen noita tiedostanut/kokenut, voi olla, että en ole.
Luulen, että ne ovat asioita, jotka enemmänkin ovat kristikunnassamme kadoksissa.
HEnkilökohtaista suhdetta Jumalaan korostetaan, ja niin korostaa mielestäni Raamattukin, mutta Raamattu myös tosiaan korostaa voimakkaasti tuota yhteys/ykseyspuolta.
Luulen, että yleinen ilmiö todellakin on se, että yhteys&ykseys on jollain tavalla päässyt pahasti katoamaan, niin pahasti, että sen tärkeyttä ei enää juurikaan tiedosteta.