Päivän teksti 17.

[malla]

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä,
Isä, olet minussa ja minä sinussa.
Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme,
jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle,
olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä,
niin kuin me olemme yhtä.
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat
täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää,
että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut
heitä niin kuin olet rakastanut minua.
"Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut,
olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät
minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle,
koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut,
mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä,
ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.
Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja
opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus,
jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin
pysyisin heissä."

Joh. 17:21-26

[malla]

Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei
omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi
hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat.
Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät
viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta.
Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on
hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin
kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima
ja Jumalan viisaus.

1. Kor. 1:21-24

[malla]

Psalmi 13:

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
2 Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?
3 Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan?
4 Katsahda tänne, vastaa minulle, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,
5 ettei minun viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.
6 Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

[Pirska]

                 25. sunnuntai helluntaista

Kuolemasta elämään

Kristitty saa luottaa siihen, ettei kuolemalla ole viimeistä sanaa hänen elämässään. Vaikka monet kysymykset jäävät täällä vastausta vaille, hän uskoo, että Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Niin kuin Jeesus maallisen elämänsä aikana herätti kuolleita, samoin hän on herättävä meidät viimeisenä päivänä. Jumala, joka on antanut Jeesuksen nousta kuolleista, on elämän ja kuoleman Herra.

Ensimmäinen lukukappale

Saarn. 3: 1-11

Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.
Mitä hyötyä on vaivannäöstä
sille, joka työtä tekee?
Olen katsellut kaikkea aherrusta,
jonka Jumala on antanut ihmisille
heidän rasituksekseen.
Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi
ja asettanut iäti jatkumaan,
mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja,
ei niiden alkua eikä loppua.

Toinen lukukappale

1. Kor. 15: 35-44

Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?” Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole. Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu. Ei kaikkien elollisten ruumis ole samanlainen, vaan ihmisellä on oma ruumiinsa, nelijalkaisilla omansa, linnuilla omansa ja kaloilla omansa. On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten. Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
    Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.

Evankeliumi

Matt. 9: 18-26

Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: ”Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa.” Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.
    Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” Siitä hetkestä nainen oli terve.
    Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: ”Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu.” Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle.
                                              

[Leena]

Meillä oli jälleen se keskustelupappi, uhhuh.  Kysyttiin millainen on hyvä isä. Sanoin että vajavaisessa ajassamme riittävän hyvä on tarpeeksi....   Kuulimme kuinka hän sitten kertoi sankari-isästä, omastansa.  Uskalsi ajaa ylinopeutta, ja siten saatiin sisar tapaturman jälkeen ajoissa lääkäriin.

Vähemmin kyynelin referoitiin sitten uskonsankari -isästä, josta kertoi evankeliumiteksti. Olihan isäinpäivä.

Mietin  mikä kiusasi koko päivän?  Olisiko se, joka kirkossa jo sai olon tunkkaiseksi? Entä jos isä ei jaksanut edustaa kumpaakaan sankaruutta? Entä mies, jolle ei suotu koko isyyttä?  Seurakunnalla oli perhemessu erikseen kahdeltatoista, samoin koko perheen isäinpäivälounas.  

Soitin kotiin isälle, ja ajattelin häntä paljon, enhän tiedä, kauanko saan pitää hänet.  Hän oli riittävän hyvä, ja rakas.  Koska riitti, minulle ja siskolleni. Ja halusin kuulla päivän tekstistä ja kuolemasta ja elämästä.   Ei sanaakaan.  Mutta oli muutakin.

Typy ei muistanut, kuinka hän kiljui päälleni, koska mikin antoi.   Kerranhsn hän halusi,   että leikitääs. Eevaa.  Että kaikki, ollaankin kaikki Eevoja.  Mitähän se Eeva ajatteli kun se käärme sillai sanoi...   Ja minä riemastuit ja luulin että syntyy oikein kelpo juttu, kun tästä on tosi rikkaita tulkintoja, alkukertonuksesta... Rupeaa huutamaan päälle kun latelen kaikkia kiinnostavia teologioita.  

Kukaan sentään riisuutunut... Leikitään eevoja ja aatameita....

Silloinhan minä suutuin ja huusin että mitäs kysyt kun et tahdo kuulla...

Isänpäivä on ihan jees. Mutta meillä on muuta isän ja lasten väleihin liittyvää Raamatussa paljon.  Ongelmallisin taitaa olla neljäs käsky. Niille, joilta se isyyden sankariviitta totaalisimmin karisee, kruunu liukenee alkoholiin, kunniavaippa unohtuu syrjähypyn makuuhuoneeseen. Ja heidän lapsilleen.

Mutta tällä kertaa me emme saaneet sitä Raamatun kohtaa matkaevääksemme, isäinpäivä ei ole kirkollinen juhla, vaan puhtaasti kaupallinen. Se kai se suurin haksahdus oli.

Nälissäni tulin.
Nyt ei haluttanut jäädä kahvillekaan.
Jos sentään eroaisi kirkosta, mietiskelin.
Se palkkaa pappeja, joilla käsitykset vallan kaikesta heittävät kuperkeikkaa. Siinä on Junalan sanan paikalla kaikki kedon kukat kuin ihmisten istuttavat ruusutarhat.
Lähtisivät ne vanhan virkakunnan...   Voisihan käydä katsomassa mitä saavat pystyyn.  Tämä menee vähän valistusaikaiseksi nyt.

Niin.  Jos sentään eroaisi kirkosta. Pääsisi siitä tyhmästä ilnaisjakelustakin samalla. Vähemmän roskaa heti pois kannettavaksi.  

[PekkaV]

   Sisällä on helpompi vaikuttaa.

[malla]

Room. 15:4
   
Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

[malla]

Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala,
tuot pimeyteeni valon.

Ps.18:29

"Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä
kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä
lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle,
vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa
kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon
teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät
teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne,
joka on taivaissa."

Matt.5:14-16

[malla]

Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus,
ajakaa lesken asiaa.

Jes.1:17

Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä,
saamme aikanaan korjata sadon.

Gal.6:9

[malla]

Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – ilmoita siis minulle viisautesi!
Ps. 51:8

[Pirska]

                 Valvomisen sunnuntai

Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3: 13).

Ensimmäinen lukukappale

Aam. 4: 12-13

Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!
Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen.
Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa.
Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden,
hän kulkee maan kukkuloiden yli.
Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.

Toinen lukukappale

2. Piet. 3: 8-14, 18

Älkää, rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.
    Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
    Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Evankeliumi

Matt. 25: 1-13

Jeesus puhui tämän vertauksen:
    ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’
    Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
                                           

[malla]

Kiitos. 

[malla]

Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!
2 Kor. 6:1

[malla]

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Jes. 53:4-5

[vn]

Tämä kohta mm. olisi hyvä muistaa
omien ja läheisten sairauksien kohdalla.