Pidin suuresti Petri Karttusen jostakin selityksestä.
Eikö ollut Eleniuksen juttu seuraava. Ihmisen osuus pelastuksesta on tässä: Minä naulat teroitrin joilla löin sun ristihin.
Sitten Petri Karttusen sana: Kristus tuomiolla tunnistaa tekojen joukosta ne, jotka hän on tehnyt itse saadessaan joskus käyttää henkilöä välineenään. Ajattelen myötätuntoista miestä joka ojensi nenäliinan Kiuruveden juhlilla kun minua itketti enkä olisi kehdannut siinä ulvoa. Mahtoiko hänkään juuri ajatella keräävänsä bonuspisteitä sillä pienellä teolla, joka minulle oli koko lailla suuri. Mahtaa hämmästyä, kun sanotaan, että annoit minulle nenäliinan, kun entiset olivat aivan märkiä, enkä viitsinyt herättää huomiota, ja mietin huvikseni joskus mitä hän vastaa - siis minkä nenäliinan? Sinulleko?
Nämä' teot nousevat rakkaudesta, luulen.
Yhä mietin, voisinko alkaa, en odottamalla suurta uskoa, vaan katsomalla kuinka käy kun lähden seuraamaan... Kuka muistaa Herättäjäjuhlilta nyt, 2013, sen unkarilaisen papin tarinan ritarista joka kysyi Pascalilta Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä? Eikä sitten viitsinyt ryhtyä. Kun tämä pappi puolestaan ajatteli että no jaa, hänpä elää nyt puoli vuotta olettaen Jumalan olemassaolon todelliseksi.En tiedä, mitä hän puuhasi, kai ainakin puhui Jumalalle, ehkä pyrki tutustumaan, hän kun oli varttunut ateistiksi. Yhä kirkkaammin hän Jumalan näki. Arvelen siinä rakkauden heräävän itsestään.
Yhden kerran sanoi tuo svenskatalande tuosta, että oma malja vuotaa ylitse Jumalan rakkautta, erään varoiituksen sanan.
Odota. Maljaasi pudotellaan niitä rakkauden pisaroita verkkaan. Jos heti, kun pohja on peitossa, syöksyt kippaamaan sitä koko maailman niskaan, mitä jää? Tyhjä malja sinulle itsellesi - tyhjyyden ja pettymyksen tunne. Odota, kunnes maljasi todella alkaa vuotaa yli, silloin on aika. Anna Jumalan rauhassa valmistaa sinua niihin tekoihin, joihin sinua johdatetaan.
Se on näennäisesti ristiriidassa tuon "tule ja seuraa minua" kutsun kanssa. Konkreettisesti ottaen ei ole. Lähde vain, seuraa Kristusta, tutustu häneen, niin tutustut rakkauteen, ja usko erttä nuo ylivuotavat pisarat todella kuuluivat toisille... uhhuh. Taisi kippo olla hiukkasen vajaa ja silti rupesin rakentamaan puhetta, ei hyvä.