Olin Viikin kirkossa. Sain sakot väärästä parkkeerauksesta, kun pysäköin auton viereen, auton joka oli kirkon edessä. Taisi olla kirkkoherran tai kanttorin ja erityisluvalla. Ei pitäisi mennä naapuriseurakuntaan, pysytellä vain kotona. Mutta kun täällä ei enää tai on ollutkin harvoin Herättäjän kirkkopyhiä. Minä laiska syntinen, luopuja! Mutta juuristani en haluakaan päästä. Tilanteeni vain oli akuutti siten, että en enää jaksanut pyydellä puhujia ja pelkkiin veisuisiin tukeutuminen tuntui epävarmalta. Nyt sitten keräilen voimaannuttamisen rippeitä naapureista. Tosin oli joku - Minna? - laittanut seurailmoituksen kalenteriin. Ehkä siitä kipinäksi on, kipinäksi joka ei sammu.
Viikissä saarnasi Minna ja Heränneiden nuorisokuoro lauloi komeasta ja kauniisti. Seuroissa puhui kirkkoherra, kaksi kuorolaista ja Samuli. En jutellut kamariaadillisesti (vrt. saks. kamerad=toveri) vieressä istuneet Leenan kanssa, vaan vastapäisen Arton, joka oli tullut Konalasta, ja halusin keskittyä, koska olin hiukan epävarma "vieraalle" maaaperälle kaukaa kolmoskehän takaa tulleena.
Seuroissa veisatuista siioninvirsistä jäi erityisesti mieleen numero 48, jonka Helena ehdotti, ja siinä lihavoimani kohdat:
1. Te kalliit sielut joutukaatte
innossa uskon palavan
ja matkallanne muistelkaatte
Jeesusta, Poikaa Jumalan.
Hän kulki ristinkuolemaan,
vaan nousi ylös haudastaan.
2. Kun teette matkaa murheellista
nyt katsein maahan vaipuvin
julmasta Jerusalemista
Emmaukseenne takaisin,
niin ette saata unhottaa
Jeesuksen kovaa kuolemaa.
3. Kun tietä käytte huolinenne
ja tuska täyttää sydämen,
kertokaa puutteet toisillenne
näin toisianne hoivaten.
Turvatkaa sanaan pyhimpään
ja syntisien ystävään.
4. On silloin Jeesus keskellänne
paljastamatta kasvojaan.
Hän moittii teidän tyhmyyttänne,
vaan rakkaus on nuhteessaan.
Ja vierailunsa synnyttää,
sydämeen uutta elämää.
5. Kun oman tahdon ohjaamasta
on tullut vaivan alainen
ja omaa tietään kulkevasta
vain kuuntelija Jeesuksen,
niin syntyy uusi uskallus:
on ainut toivo: armahdus.
6. Kun Herran pyhää ehtoollista
te käytte hiljaa nauttimaan,
hän murtaa leipää taivaallista
ja juottaa teitä maljastaan.
Näin yhteyteen pyhien
hän liittää köyhän syntisen.
7. Ken löytää armon Jeesuksessa,
se häntä aina janoaa.
Hän tietään hengen köyhyydessä
ja totuudessa vaeltaa.
Hän kunniaksi Jeesuksen
pyhittää suun ja sydämen.