Erikoiset tapani ja tottumukseni

[Riitta-mummi]

Olen pannut merkille että monet vaatimattomat nautinnot ja ilot, joista olen jo lapsosena saanut osani, ovat edelleen niitä mieluisiani.
Kuten raaka lanttu, nahistuneet omenat ( hapanta kovapintaista en syö), kovat lakritsipalat,hernerokka, kuivahtanut ruisleipä. Ja karheat pellavapyyhkeet.

Kissanpoikaset, koiranpennut ja lehmät ovat suloisia. Niitä pitää päästä silittämään ja taputtamaan. Lehmän tuoksu on maitoisen suloinen.
...
Hempeilyä, imelää romantiikkaa. En tykkää, tökkii !  Reipas huumoripitoinen sanominen on poikaa !
Kuitenkin elän tunteideni kautta.

[vn]

Mulla oli lapsuudessa yksi "harrastus" josta olen onneksi päässyt eroon.
Tuttavien autojen rekisteritunnusten "tilastointi"
Varsinainen "tilastonikkari" olen aina ollut, aikoinaan kaiken maailman omia ja kavereiden urheilutuloksia.
Nykyäänkin "pidän kirjaa" omasta kuntoliikunnastani.
Taloyhtiöiden hommissa pidän tilastoja, osittain on syytäkin niin tehdä, mutta pidän turhan paljon,
eli harrastuksistahan mulle maksetaan
Vuosi sitten kun oli isännöintikurssin lopputenttejä, yksi opettaja totesi että yhden taloyhtiön tietotaso
romahtaa sen jälkeen kun minä lopetan hommat.
Perfektionisti on vähän tälläinen , tosin kyllähän sitä vähän löysätäkin voisi.

[malla]

Mullakin oli lapsena tapana laittaa ruutuvihkoon rekisteritunnuksia.

Lintuja olen seuraillut koko ikäni.

Joskus tulee "himo" syödä muutama lusikallinen kaurahiutaleita ihan sellaisenaan, en tiedä onko se merkki jostakin puutoksesta elimistössä.

Runoja olen aina kirjoitellut, tytär taas ei, ihmettelee että miten äidiltä niitä oikein syntyy.

Olenmyös aina ollut kiinnostunut ihmisten luonteista ja käyttäytymisestä.
Ammatinkin valitsin sen mukaan.

[vn]

Runoja olen aina kirjoitellut, tytär taas ei, ihmettelee että miten äidiltä niitä oikein syntyy.

Malla, miksi et ole täällä foorumilla runopalstalle kirjoitellut? Sinulta varmaan sujuisi hyvin ja toisit sinne
"uutta verta" ja vaihtelua. Sinne varmaankin hyvin mahtuisi joukkoon.
Itse aloitin sinne ihan tyhjästä ja olen mielestäni kehittynyt...ainakin vähäsen...vaikka en minä tiedä
onko ne kyhäelmäni "runoja" vai mitä ajatelmia, faktoja, fiktioita lienee...mutta sinne olen tökkinyt

Aiheeseen liittyen lisäystä, kirjoittamista olen kyllä harrastanut koko pienen ikäni muuta kuin runoja.
Jo kansakoulussa opettaja välillä luki aineitani. Myöhemmin olen kirjoittanut vähän lehtijuttuja, pärjännyt
talousaiheisissa kirjoituskilpailuissa.
Nyt on työn alla "oma yksityinen omaan käyttöön tarkoitettu elämänkertani"...tällä hetkellä pysähdyksissä...
toivottavasti en unohda sitä koneen muistisyövereiden sisuksiin.

[malla]

 

Ehkä joskus voin kirjoittaa niitäkin tänne.
Nyt tätä nykyä olen vain jotenkin ihan "takki tyhjänä" -siis hengellisestikin.
Kunhan vain "kellun" armossa ja luotan että vapahtajamme kantaa.
Ja siis en ole nyt ollenkaan parhaassa vedossa runojenkaan suhteen...

Ja vanhoja kirjoitelmiakaan en jaksa kaivaa esille, ainakaan tänään.
mutta ehkä jonain päivänä kun inspiraatio iskee.

[1944]

Ihan helppo : vanhojen juttujen bongailu. Jutut milloin mitäkin.

[Viisveisaaja]

Oih, ku niitä on niin paljon.

Normaaleja vähempi, mut kalareissulla on omat riitit.

Oudoin tapani?
Onko mulla muita?
Täytyy kait myöntää, et ihmisten tapaamisissa mun on pakko heittää herjaa ja kattoo miten ihmiset reagoi ja sen mukaan analysoin ihmiset ja sitten erehdyn vielä isosti.

Kait oudoin tapani on oudot jutut ja sen mukaan miten ihmiset ottaa kantaa ihmisten analysointi.
Ei kaunista ja ei kivaa, ku kaikki kuitenkin ansainneet armosta armon.

[Pyryharakka]

Lapuudesta asti herkku on maitolieminen kalakeitto.

Outo himo tulee lähes aina leipoessa, minun pitää saada pieni nokare hiivaa.

Outo herkku lapsena oli isältä syömättä jääneet evään tähteet. Siis lämpimässä laukussa työpäivän olleet voileivät, joissa oli usein hevosenlihaa päällä. Nehän haiskahtivat jo hieman pilaantuneelle, joten se sellainen hapan haju leikkeleessä ei ollenkaan töki minua. 

[Tiitiäinen]

Miulla on samanlaisia mieltymyksiä kuin Riitta-mummilla, erityisesti raaka lanttu, hiukan nahistuneet omenat ja kuivuneet lakritsat.  Samoin miuta ällöttää liian siirappinen imelyys..käytiin eilen kodin 1:ssä ja sinne oli laitettu esille niin ätläkkä makuuhuone, vanhan roosan värisine seinineen ja romanttisine seinämaalauksineen, että oikein puistatti.

Omituisimpina tapoinani pidän pakonomaista tarvettani pitää todella mystistä vinkumista aina, kun venyttelen...ääni tuo mieleen jonkun animaatioeläimen...

Lisäksi pidän hieman omituisista hajuista: etäältä kantautuva sikarin tuoksu, bensa erityisesti 2-tahtiselle moottorille suunnattu semmoinen...plussaa jos hajuun sekoittuu tuore sahanpuru, nahka (nahkatakkien ja käsineiden nuuhkiminen on vaan ihan parasta), kirjojakin-erityisesti uusia, pitää aina nuuhkia.

[Pena]

Nahkatakissa sätkä suussa moottorisahaa käyttävä metsuri taitaa siis olla vastustamaton aistielämys Tiitille?

[öppiäinen]

Liityn nahistuneiden omenoiden ystävien kerhoon. Tänään oli kaupassa vain siloposkisia 

Aterian päälle pitää saada hammastikku, oikeaoppisen kolmikulmainen. Onneksi ei ole edustuslounaita, niillä tuo ei välttämättä onnistuisi.

[Mansipaani]

Pyykin pesu on aika mukavaa puuhaa. Tykkään järjestellä puhtaan pyykin aina pinojen alimmaisiksi ja taaimmaisiksi, että vaatteita tulee käytettyä tasapaljon. Olen myös järjestellyt vaatekaapeissa lumput eri osastoihin, mm. käyttötarkoituksen ja kuvioinnin perusteella. Järjesteleminen on kivaa.

[Tiitiäinen]

Nahkatakissa sätkä suussa moottorisahaa käyttävä metsuri taitaa siis olla vastustamaton aistielämys Tiitille?

Joo...luultavimmin tuollaisesta ilmestyksestä seuraisi, että nenäni ottaisi ohjat ja löytäisin itseni seuraamasta tapausta... 

[1944]

Minähän kuuntelen 30- ja 40-luvun laulelmia. En käytä niistä sanaa iskelmä, koska en minä halua iskelmiä kuunnella. Näiden kappaleiden avulla teen aikamatkoja menneisyyteen, siihen aikaan, minkä kuvittelen hallitsevani ja olisin vaikka itse voinut saman läpielää. Makustelen ajan, paikan ja tunnelman mahdollisimman todenmukaisena tapahtumana. Nythän tietysti kirjoitan rintama-ajasta. Mutta laulelmissa on myös paljon tämän koto-Suomen paikkoja kuvattu ja tietysti miehen ja naisen välistä rakkautta, jännitettä, valhetta, mitä nyt milloinkin. Ja lavennan aikamatkani israelilaiseen musiikkiin, sen jiddisinkieliseen aikaan. Kieliongelmahan siinä tulee vastaan, että syvällisiä ei pysty miettimään. Laulelmiahan on rajoitetusti, joten tautologia, no kertaaminen, täytyy hyväksyä. Ja kuuntelen minä mielelläni niitä veteraanin hevi-kappaleitakin, siis propagandaa, se on katoavaa kansanperinnettä.

[armonkerjäläinen]

Minähän kuuntelen 30- ja 40-luvun laulelmia. En käytä niistä sanaa iskelmä, koska en minä halua iskelmiä kuunnella. Näiden kappaleiden avulla teen aikamatkoja menneisyyteen, siihen aikaan, minkä kuvittelen hallitsevani ja olisin vaikka itse voinut saman läpielää.

Minä kuuntelen myös mielelläni vanhempia kappaleita. Ja pitkälle samoista syistä. Niiden avulla tavoittaa menneistä ajoista jotakin sellaista, johon ehkä muilla menetelmillä ei ylety. Tässä yksi sellainen.. http://www.youtube.com/watch?v=3D-3FxEViNE