Kirjoittaja Aihe: Miten minusta tuli minä?  (Luettu 2549 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Benkku

  • Vieras
Miten minusta tuli minä?
« : 30.05.13 - klo:16:06 »
Miten minusta tuli minä?
On varmasti ihmisiä jotka tietävät miten heistä tuli sellaisia kun he ovat tänään.
Itse en kyllä tiedä sittenkään miten minusta tuli minä ja vielä harvemmat tietävät minusta mitään, vaikka niin itselleen uskottelevatkin viisaudessaan. On kumminkin yksi, kuka tietää kaiken miten minusta tuli minä ja se on Hän.
Päiviä, kuukausia, vuosia on kulunut sen verran elämänkaareni aikana, että loppujen lopuksi sillä ei olekaan minulle väliä, miten minusta tuli minä.
Tänään minulle merkitsee, miten minusta tuli minä, että hyväksyn itseni sellaisena kun olen.
Näin voin ehkä myös hyväksy myös muutkin ihmiset, olivatpa he millaisia tahansa.
SV.68

Benkku

  • Vieras
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #1 : 30.05.13 - klo:17:23 »
Päiviä, kuukausia, vuosia on kulunut sen verran elämänkaareni aikana, että loppujen lopuksi sillä ei olekaan minulle väliä, miten minusta tuli minä.
Tänään minulle merkitsee, miten minusta tuli minä, että hyväksyn itseni sellaisena kun olen.
Näin voin ehkä myös hyväksy myös muutkin ihmiset, olivatpa he millaisia tahansa.

Itsetunto
Muiden mielipiteet, asenteet ja uskomukset poikkeavat usein omasta itsetunnostani. Itsetunnoltaan vahva uskaltaa toimia, puhua, pukeutua ja ajatella niin kuin tuntee oikeaksi. Itsetunto on rohkeutta olla oma itsensä.

Itsetunto on yhteydessä  minä kuvaan. Jos minäkäsitys rakentuu pääasiassa myönteisistä arvioista, myös itsetunto on yleensä hyvä. Itsetunto voi ja saa vaihdella hetkellisesti, mutta se on yleensä suhteellisen pysyvä ominaisuus. Omanarvontunto ei liity vain siihen, millaisia kykyjä tai ominaisuuksia mielestäni omaamme, vaan myös näiden ominaisuuksien arvottamiseen. Jonkun itsetuntoon saattaa esimerkiksi vaikuttaa eniten onnistumistaan tyydyttävien ihmissuhteiden kautta.

Onko ihanne minä ja todellisen minuuden  välillä  kuilu?
Minä ero-teorian mukaan itsetunto riippuu ennen muuta henkilön ihanne minän (millainen haluaisi olla) ja todellisen minäkäsityksen (millainen uskoo olevansa) välisen eron suuruudesta. William James kiteytti itsetunnon kaavan seuraavasti: itsetunto = onnistuminen / tavoitteet. Huono itsetunto ei siis aiheudu vain itseen liitetyistä kielteisistä määreistä, vaan minäkäsityksen ja ihanteiden välisestä kuilusta, jota on mahdollista kaventaa siirtämällä kumpaa tahansa reunaa.

Itsetuntoon vaikuttavat myös niin kutsutut mahdolliset minuus, eli käsitykset siitä, millaisiksi saatamme tulla. Nämä kuvat voivat olla myönteisiä, esimerkiksi tärkeän tavoitteen saavuttaminen tulevaisuudessa, tai kielteisiä, esimerkiksi pelko syrjäytymiseksi tulemisesta.

Elämä ei aina ole pettymyksetöntä. Heikoimmallakin hetkellä pitäisi asettua itsensä puolelle, kunnioittaa itseään. Itsensä kunnioittamisesta kumpuaa myös muiden kunnioittaminen. Vaikeat elämäntilanteet kaventavat usein näkökenttää. Silloin näkee vain itsensä ja omat epäonnistumisensa ja menetyksensä.

Ihanteet ja tavoitteet ovat tärkeitä elämässä, mutta kohtuus hyvä muistaa. Tyytyväisyyden ja ylpeyden aiheita voi löytää omasta elämästä riittämiin, kun niitä malttaa etsiä.

Kristillinen ihmiskäsitys ja minäkuva
Monilla kristityillä tuntuu olevan ongelmia nähdä oma arvonsa. Heistä tuntuu jotenkin itsekkäältä sanoa - Minä olen arvokas tai - On hyvää ja myönteistä olla minä. Syy tähän on todennäköisesti valitettava väärinkäsitys siitä, mitä Raamattu sanoo ihmisestä.

Raamattu ei kuvaa ihmistä arvottomaksi, vaikka siinä monissa kohdissa osoitetaan ihmisen kyvyttömyys päästä eroon pahuudestaan ja synneistään ja muuttaa itsensä hyväksi. Kuitenkaan nämä kaksi ilmaisua - Minä olen arvokas ja - Minä en voi itse muuttaa itseäni ovat kumpikin oikeita eivätkä ne ole toistensa vastakohtia.

Raamatun mukaan ihmisen arvo ei ole riippuvainen hänen suorituksistaan. Hänen arvonsa on siinä, että hän on ihminen. Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Koulutus, ikä, sukupuoli, rotu, ulkonäkö, varallisuus, kyvyt eivät lisää tai vähennä ihmisarvoamme. Olemme arvokkaita siksi, että olemme olemassa. Alemmuudentunteiden syy on siinä, että emme usko olevamme muiden kanssa yhtä arvokkaita.
Tunnemme alemmuudentunteita niin kauan kuin punnitsemme ihmisarvon erilaisten ominaisuuksien ja suoritusten perusteella.

Kulttuurimme itsetunto
Suomi  oli parikymmentä vuotta sitten mukana  kansanvälisessä vertailussa , jossa tarkasteltiin amerikkalaisten  ja Euroopan  eri maiden ihmisten  tunne elämää. Suomalaiset poikkesivat suuresti kaikista muista kansallisuuksista. Heidän  tunnekokemuksensa olivat tutkittujen ryhmien piirissä kaikkien negatiivisimpia, ja heillä käytössään eniten  ja monipuolisin kokoelma negatiivisia tunteita  positiivisia tärkeämpinä.  Toisin sanoen heillä oli esimerkiksi  vihantunteelle enemmän erilaisia  muotoja kuin muilla. Vihaisuus oli heille lisäksi voimakkaampi  kokemus kuin oli vihantunne muualla. Kun suomalaiset olivat vihaisia , he olivat hartaasti ja pitkään. Lisäksi viha oli heidän mielestään tärkeämpi tunne kuin ilo.
Positiivisten tunteiden määrä taas oli suomalaisilla vähäisempi kuin muilla kansoilla. He eivät kokeneet positiivisia tunteita kovin voimakkaina eivätkä pitäneet niitä yhtä tärkeinä kuin negatiivisia. Tutkijoiden  huomiota kiinnitti erityisesti kateuden  voimakkuus suomalaisten keskuudessa.  Kateus toista kohtaan  oli yleisempää kuin muualla, mutta lisäksi  se toimi suomalaisilla suoritusten ja aikaansaannosten  lähteenä. Kateus oli motiivi, joka suomalaisen yrittämään enemmän. Tutkimusten runollinen lopputulos oli, että kaukana kylmässä Pohjolassa asuu maailman synkin, pessimistisin  ja kateellisin kansa. 
Ilmaston muutos , kaikessa kaameudessaan voi tämän asian kohdalta olla  positiivinen. Pohjola ei ole enää ilmaston muutoksen  seurauksena   kylmä ja pimeä, vai johtaako muutos sittenkin täydelliseen  suomalaisten identiteettimme tuhoutumiseen. Ainakin tämän hetkinen yhteiskunta  on  mielestäni  täyttää  vauhtia  identiteettimme  menettämiseen  suuntaan . Kateus ilmeisesti kyllä tulee jäämään.
Tämän pessimismi  ja ainaiset varoitukset siitä, miten nauru varmasti ennen pitkään päättyy itkuun, saattavat toimia myös kulttuurin opettamana  suojamekanismina. Kun ei ennakkoon odota mitään  tai on aina varautunut pahimpaan , ei pettymystäkään  voi  tulla , vaan ainoa mahdollinen yllätys on positiivinen. Sitä miksi kulttuurimme on omaksunut  tämä ilottoman elämän, on vaikea selittää. Asiaa on usein selitetty uskontomme pohjalta.
On kuitenkin muistettava , että yhtä paljon kuin uskonto on muokannut kulttuuriamme, on kulttuuri muokannut uskontoa. Esimerkkinä voidaan katsoa tämän hetkistä kehitystä yhteiskunnassamme, eli kulttuuri muokkaa uskontoa. Sama uskonto on eri kulttuureissa saanut hyvin erilaisia painotuksia.
Esimerkkinä nöyryys ja vaatimattomuus on hyve kaikissa uskonnoissa. Sillä mitä nöyryydellä jossain muussa kristinuskon suunnassa tarkoitetaan, ei ole kuitenkaan  mitään tekemistä sen itsetunnon nitistämiseen, jopa häpeän tuottamiseen  ja nöyryyttämisen kanssa, mitä meillä  joskus  on pidetty  lapsen kasvattamisena nöyryyteen.

Vaikka siis väitteelle suomalaisten heikosta  itsetunnosta  ei ole perusteita, on suomalaisuudessa jotain joka saattaa olla sukua heikolle itsetunnolle.  Mikä on sitten huono itsetuntomme. Henkilökohtaisesti  hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Oli ihmisten käsitys minun itsetunnosta  niin tai näin.Isän kämmenellä on hyvä olla ja kasvaa.

Lähteet:  Liisa Keltikangas - Järvinen . Hyvä itsetunto WSOY
Lähteet: Heiskanen, Tarja ja Salonen, Kristina: Miten hoidan mielenterveyttäni. SMS-Julkaisut 1997.
Helkama, Klaus, Myllyniemi, Rauni ja Karmela, Libkind: Johdatus sosiaalipsykologiaan. Edita 1998.


"Se joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa." Matt. 18:4


SV 101.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #2 : 31.05.13 - klo:11:47 »
Miten minusta tuli minä?
On varmasti ihmisiä jotka tietävät miten heistä tuli sellaisia kun he ovat tänään.
Itse en kyllä tiedä sittenkään miten minusta tuli minä ja vielä harvemmat tietävät minusta mitään, vaikka niin itselleen uskottelevatkin viisaudessaan. On kumminkin yksi, kuka tietää kaiken miten minusta tuli minä ja se on Hän.
Päiviä, kuukausia, vuosia on kulunut sen verran elämänkaareni aikana, että loppujen lopuksi sillä ei olekaan minulle väliä, miten minusta tuli minä.
Tänään minulle merkitsee, miten minusta tuli minä, että hyväksyn itseni sellaisena kun olen.
Näin voin ehkä myös hyväksy myös muutkin ihmiset, olivatpa he millaisia tahansa.
SV.68


Näin se taitaa olla itsellänikin.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19614
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #3 : 31.05.13 - klo:13:33 »
Ilmeisesti on niin että ihmisen ensimmäiset elinvuodet ovat tärkeitä kehityksen kannalta, vaikka itse
emme muista niistä mitään.
Vanhemmiltamme olemme myöhemmin ehkä jotain kuulleet...omalla kohdallani en muista tätäkään....
enpä ole hoksannut kysellä silloin kun se oli mahdollista.
Tosin, voi olla hyväkin etten ole kysellyt menneisyyteni perään.
Tässä mennään, jokaiselle päivälle riittää oma murheensa.
Kaipaan, etsin, hapuilen, rukoilen tienviittojen näkymistä, kantajaa, ohjaajaa.
Haluan kokea elämän iloa, rauhaa, toivoa, uskoa, luottamusta, tyytymistä, tyyntymistä.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #4 : 31.05.13 - klo:15:26 »
vn, siunausta elämääsi.  :eusa_angel:
Mielenkiintoista oli lukea tuo edellä oleva.

Poissa tosikkoko

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 860
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #5 : 07.06.13 - klo:00:07 »
Tässä mennään, jokaiselle päivälle riittää oma murheensa.
Kaipaan, etsin, hapuilen, rukoilen tienviittojen näkymistä, kantajaa, ohjaajaa.
Haluan kokea elämän iloa, rauhaa, toivoa, uskoa, luottamusta, tyytymistä, tyyntymistä.
aivan. ja "minä" ei ole koskaan vakio vaan muuttuu edelleen, toivottavasti. hyvässä ja pahassa.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.139.html


Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19614
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #6 : 08.06.13 - klo:14:26 »
Olen jotenkin siinä tilassa että ehkä ei ole terveellistä miettiä tätä, yritän etsiä Vapahtajaa, Armahtajaa.

Benkku

  • Vieras
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #7 : 09.06.13 - klo:11:25 »
Tänään minulle merkitsee, miten minusta tuli minä, että hyväksyn itseni sellaisena kun olen.
Minä olen onnellinen elämääni.

SV 303.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19614
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #8 : 09.06.13 - klo:14:27 »
Näin on Isä johdattanut, saan kiitollisena todeta että päivääkään en vaihtaisi pois.
Niin kuin on päiväsi, niin on voimasi...raamatussa jossain näin.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15519
Vs: Miten minusta tuli minä?
« Vastaus #9 : 10.06.13 - klo:13:23 »
Noinhan se on.
Ja voi laulaa virren sanoin: -Kiitos Sulle Jumalani...armostasi kaikesta.
Siinä jokainen säkeistö on asiaa.