Entäs kun käsketään valehdella? Takavuosina jäin työttömäksi, asianmukaisesti ilmoittauduin työkkäriin, ja määrättiin johonkin uusien työttömien informaatiotilaisuuteen, jossa virkailija silmät pyöreänä väitti, että nyt on työnhakijan markkinat, on varaa mistä valita. Puppua, sanoin minä. Oltiin juuri syöksymässä lamaan. Kai virkailijan oli esimies tuollaisia käskenyt tarinoida. Entäs firmojen kaiken parhain päin selittävät tiedottajat? Minusta ei siihen hommaan olisi.
Entäs ihan hyvässä uskossa lausutut epätotuudet, eli kun puhuja ei edes tiedä puhuvansa pötyä?
Oikeaa valhetta en varmaan aina erota, mutta hyväuskoisuudelle olen herkkä, eli huomaan sen helposti. Sen, että uskotaan, ettei oman lähipiirin henkilöissä voi olla mitään pahaa tai väärää. Tietenkin voi olla. Kovin yleisesti silti uskotaan, ettei voisi.