Ehkä on mahdollista että opin vielä tulevaisuudessa kirjoittamaan suomen kieltä oikein ---
Siihen on yksi hyvä keino: massiivinen lukeminen, eritoten kaunokirjallisuuden. Olen kerran laatinut yhdelle suomenruotsalaiselle miehelle tätä tarkoitusta varten kirjalistan.
Kirjailijat valittiin kielenoppimisen näkökulmasta. Suuret painokset kertovat, että teksti ei ole liian erikoista. Kullakin kirjailijalla on kuitenkin selvästi oma kirjoitustyyli. Oppimisen tehokkuuden takia olennaista on se, että samalta kirjailijalta luetaan useita teoksia peräkkäin - kertaus on opintojen äiti. Kirjailijoiden järjestyksellä ei ole niinkään väliä.
Lukurytmi saa olla rauhallinen, jopa hitaahko. Tarkoitus ei ole tehdä nopeusennätystä. Nopea, ahmiva lukeminen ei ole tehokasta tämäntyyppisen kielenoppimisen kannalta. Tässäkään asiassa ei kuitenkaan kannata liioitella.
Ääneenluku tehostaa omaksumista. Neljännestunnin ääneenluku kerran päivässä voisi olla sopiva aloitustaso.
Apuvälineitä ei tarvittane. Nykysuomen sanakirja saattaa joissakin tapauksissa olla hyödyllinen, mutta tuskin välttämätön.
Esimerkkejä sopivista kirjailijoista olivat jo ikääntyneessä esimerkkiohjeessa Eeva Joenpelto, Antti Tuuri, Kari Hotakainen, Hannu Raittila, Väinö Linna, Veikko Huovinen, Joel Lehtonen ja Pentti Haanpää. Muitakin sopivia, nuorempiakin, on vaikka kuinka.
Olen käyttänyt samaa menetelmää saksan, englannin ja ruotsin taidon parantamiseen. Siinä vaiheessa kun opiskeltavan kielen taito on vielä heikohko, hyvää lukumateriaalia ovat dekkarit. Ymmärtäminen on riittävällä tasolla, kun ymmärtää, miten hovimestari paljastui murhaajaksi.
Mt