Kirjoittaja Aihe: Ikkunasta katsellen.  (Luettu 7424 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 25147
Ikkunasta katsellen.
« : 11.05.13 - klo:10:36 »
Sairastellessa voin tehdä havaintoja vain istumalla ikkunoiden äärellä, ja näkeehän sitä näinkin. Kun avaa parvekkeen oven tai ikkunat tuntuvat tuoksut ja kuuluvat äänet jotka kevät toi lopulta vauhdikkaasti nautittaviksi.

Vuodenkulut ovat aina erilaisia, eivät ne sanonnan mukaankaan ole veljeksiä. Jos ei ole harrastanut kalenterimerkintöjä tai pitänyt kirjanpitoa, kaikki unohtuu. Tämän kevään kulku on erikoinen ja lopulta aivan ihana.
Pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen alkoi kevään odotus jo maaliskuussa, mutta turhaan. Yöpakkasia riitti eikä muuttolintuja tullut vaikka niitä kuinka odotettiin.

Ihmisen olokin oli kuin talvilevossa olevien puiden, elämännesteitä puuttui. Mutta sitten kun kevät tuli, se tuli ryskymällä. Lumet sulivat muutamissa päivissä, aurauspenkatkin. Tulvia oli jokilaaksoissa, mutta meidän sorarinteet nauttivat sulamisvesistä.
Lämpötilat kohosivat ja kaikkeen elolliseen virtasi mahlaa tai muuta elvyttävää. Vanhat ja nuutuneet virkistyivät.

Kukat alkoivat kirjoa maisemaa. Metsässä ensimmäisinä avasivat silmänsä sinivuokot, kohta valkovuokot ja näsiät. Kosteilla nurmikoilla käenrieskat hohtavat keltaisina mattoina.Kielon lehdet työntyivät muutamassa päivässä kasvavina tikkuina. Nyt ne kerivät  lehdyköitään avautumaan. Rentukat ovat nuppuisina ojien varsilla.

Krookukset aloittivat omenapuiden alla, ne ja  ensimmäiset narsissit ja tulppaanit ovat jo ohi, mutta hienommat lajit antavat vielä odottaa itseään.
Lämpimimmässä paikassa liljojen lehdet ovat jo pitkiä, ja lemmikit aloittanevat kukinnan muutaman päivän päästä. Morsiusangervossa on nuput.

Eilinen ukkoshaude ja -sade, jota tuli hetken oikein kaatamalla jyrinän säestyksellä, herätti metsässä tuomet nuppuvaiheeseen yhdessä yössä.
Nurmikot odottavat jo leikkaamista. Kesä oli ovella myös hautausmaalla jossa kävin viemässä ruusut äidille, ja isällekin koska hänen syntympäivänsä on myös lähellä.

Satakieli laulaa rantapusikossa, punarinta hiipii pensaan juurella, lemmikkivarikset nahisevat apajista harakkaperheen kanssa. Käen kukunta vielä puuttuu.
Kun tästä kuntoudun ja pääsen taas ulos puuhaamaan näen paljon enemmän kun konttaan kukkapenkkien mullassa.

Tätä seuratessa ajattelen ihmisen elämän kulkua. Se on kuin vuodenkierto. Synnytään, kasvetaan, lakastutaan, ja kuollaan pois ajassa.
Luonto näyttää sen että juuri mikään ei lopullisesti kuole. Kaadetun puun juuresta jousee vesoja.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 19383
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #1 : 11.05.13 - klo:20:43 »
Hienosti olet kuvannut kevään heräämisen, erityisesti eri kukkien puhkeamisena ja järjestyksenä.
Toivottavasti pian pääset konttaamaan kukkapenkkiin, käen kukkumista kuunnellen.
Kukkuukohan käki todella Lahden kaupunkialueella? Vai tarkoititkohan mökkipaikkaa?
Kerroit myös ihmisen elämästä, uusien sukupolvien kohdalla elämä jatkuu.
Elämä jatkuu meillä iankaikkisuudessa Isän luona, armosta olemme pelastetut. Elämän kevät on jälleen
kerran luonnossa puhjennut. Elämän kevät voi minunkin kohdalla puhjeta ja uudistua.

Poissa Bengt Sandberg

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 526
  • Vieras.
Vs: Ikkunasta katsellen.
« Vastaus #2 : 18.04.18 - klo:22:14 »
Sairastellessa voin tehdä havaintoja vain istumalla ikkunoiden äärellä, ja näkeehän sitä näinkin. Kun avaa parvekkeen oven tai ikkunat tuntuvat tuoksut ja kuuluvat äänet jotka kevät toi lopulta vauhdikkaasti nautittaviksi.

Vuodenkulut ovat aina erilaisia, eivät ne sanonnan mukaankaan ole veljeksiä. Jos ei ole harrastanut kalenterimerkintöjä tai pitänyt kirjanpitoa, kaikki unohtuu. Tämän kevään kulku on erikoinen ja lopulta aivan ihana.
Pitkän, kylmän ja lumisen talven jälkeen alkoi kevään odotus jo maaliskuussa, mutta turhaan. Yöpakkasia riitti eikä muuttolintuja tullut vaikka niitä kuinka odotettiin.

Ihmisen olokin oli kuin talvilevossa olevien puiden, elämännesteitä puuttui. Mutta sitten kun kevät tuli, se tuli ryskymällä. Lumet sulivat muutamissa päivissä, aurauspenkatkin. Tulvia oli jokilaaksoissa, mutta meidän sorarinteet nauttivat sulamisvesistä.
Lämpötilat kohosivat ja kaikkeen elolliseen virtasi mahlaa tai muuta elvyttävää. Vanhat ja nuutuneet virkistyivät.

Kukat alkoivat kirjoa maisemaa. Metsässä ensimmäisinä avasivat silmänsä sinivuokot, kohta valkovuokot ja näsiät. Kosteilla nurmikoilla käenrieskat hohtavat keltaisina mattoina.Kielon lehdet työntyivät muutamassa päivässä kasvavina tikkuina. Nyt ne kerivät  lehdyköitään avautumaan. Rentukat ovat nuppuisina ojien varsilla.

Krookukset aloittivat omenapuiden alla, ne ja  ensimmäiset narsissit ja tulppaanit ovat jo ohi, mutta hienommat lajit antavat vielä odottaa itseään.
Lämpimimmässä paikassa liljojen lehdet ovat jo pitkiä, ja lemmikit aloittanevat kukinnan muutaman päivän päästä. Morsiusangervossa on nuput.

Eilinen ukkoshaude ja -sade, jota tuli hetken oikein kaatamalla jyrinän säestyksellä, herätti metsässä tuomet nuppuvaiheeseen yhdessä yössä.
Nurmikot odottavat jo leikkaamista. Kesä oli ovella myös hautausmaalla jossa kävin viemässä ruusut äidille, ja isällekin koska hänen syntympäivänsä on myös lähellä.

Satakieli laulaa rantapusikossa, punarinta hiipii pensaan juurella, lemmikkivarikset nahisevat apajista harakkaperheen kanssa. Käen kukunta vielä puuttuu.
Kun tästä kuntoudun ja pääsen taas ulos puuhaamaan näen paljon enemmän kun konttaan kukkapenkkien mullassa.

Tätä seuratessa ajattelen ihmisen elämän kulkua. Se on kuin vuodenkierto. Synnytään, kasvetaan, lakastutaan, ja kuollaan pois ajassa.
Luonto näyttää sen että juuri mikään ei lopullisesti kuole. Kaadetun puun juuresta jousee vesoja.

"Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman"

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5894
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.