KOMin konsertissa lauloi myös Kaisa Korhonen, jonka Pekka Milonoff juonsi lavalle sanoen muun muassa: "Hän on joutunut maksamaan tinkimättömyydestään kovan hinnan."
Sulevi Peltola esitti monologin Väinö Linnan Pohjantähdestä, Jussista, joka ojan pohjalta kiveä nostaessaan sai jostakin vielä, vielä sen ylimääräisen ja uuden voimanlisän, jolla kivi nousi ojan reunalle.
Illan otsikko oli Porvari valvoo. En ymmärtänyt, mikä heidät sai niin toteamaan. Itse valvon usein yöllä, olenko siis porvari. Kommunistiko nukkuu yönsä? Hänellä on hyvä omatunto?
Tästä pääsinkin vaaliasetelmaan. Spontaanisti olen asettunut nyt Saulin taakse, koska työskentelen demarivetoisessa kunnassa ja ympäristössä, ja koska demareilla on ollut presidenttiys jo kohta 30 vuotta, ja koska ehkä naiiveistakin syistä äänestin aikoinaan Paavo Väyrystä, mistä Keskustasympatiani juontuu. Olen sillä tavalla maan päällä muukalainen, että itken nauravien kanssa ja nauran itkevien kanssa. Keskustaympäristössä olisin varmaan demari.
Vanhempani ja isovanhempani olivat ja ovat kokoomuslaisia. Minä tein oidipaalisen isänmurhan opiskeluaikana äänestämällä taistolaisia. Nyt olen ollut vähin erin valumassa oikealle ja haaveeni on kotiutua isieni maisemiin, kokoomukseen. Puolisoni pitää minua kuitenkin tuuliviirinä, arvelen. Hän on sitä mieltä, että menen tulevaisuuteen selkä edellä.
Kokoomushan on kykypuolue. Toivon saavani ominaisuudesta jotain itselleni. Kokoomuslaiset ovat onnistuneet. "Kovalla työllä", he sanovat, ja niinhän se on tietenkin. Eikä perinnön vaaliminenkaan ole yksinkertaista, jos sen ensimmäisen työn on tehnyt aiempi sukupolvi, ja vauraus on langennut kuin Manulle illallinen.
Kyllä vaalitulos asetti minut kovan paikan eteen. Tätä piinaa kestää kaksi viikkoa. Ajattelin sen vuoksi äänestää heti keskiviikkona, ettei piru pääse kuiskuttelemaan, media tunkemaan 'tietojansa' ja lähimmät katsomaan säälivästi.
Jotenkin tuntuu, että maailma pirstaloituu. Mitä rakastavammin otan sen huomioon, sitä vaikeampi on tietää oikea ja väärä.
Käynnissä olevat vaalit ovat kuitenkin pisara kaikkeuden meressä. Toisaalta niin on ihminenkin. Ruoho, tuulessa huojuu ja viheriöi aikansa.
...................................................................................

........................................................................................