Miten käytän aikaani

[Riitta-mummi]

Hei AKUANKKA313 !
Sinustataan ei ole  piiiitkääään aikaan kuulunut, mutta nytpä tulit ! 

Jokainen käytämme aikaamme miten parhaalta tuntuu. Hienoa tuo yhteisöllisyys ja toisten auttaminen, eli palveleminen kuten kristillistä onkin.

Tuo kokemusasiantuntemus on erittäin tärkeä taito ja työ. Minun jälkeläisissänikin sitä apua tarvitaan. Minä en enää jaksa olla kuin nimeltä mummi. Mutta on muita.

Tyttäreni osallistuu syrjäytyneiden nuorten auttamiseen. Se tuntuu minusta hyvältä.

Minä vielä kirjoittelen, se on nyt pää-asia elämässäni, Kristuksen jälkeen toki.

R-m

[Riitta-mummi]

Mitä kannattaa pohtia19.11.2024

 

Koska kukaan ei voi tietää kaikkea, on turha yrittää pohtia kaikkea. Paljo ajattelu on kuulemma kognitiivisen ajattelun korkein aste.

Kun pohtii paljon, syntyy kaiketi palon ajatuksia. Niitä voi käyttää miten parhaaksi näkee. Pitää ominaan, tai jakaa. Jos pitää kaiken omana tietonaan ei ole sosiaalinen ihminen, eikä jaa toisille.

Lennokkaimmat ajatukset onkin viisainta jakaa samoinajatteleville, muutoin voi saada nimittelyn jota ei halua.

 

Uteliaan luonteeni vuoksi olen kerännyt paljon turhaakin tietoa. Se on kuitenkin, lähes kaikki, omaksi ilokseni ja ajankulukseni.

Ajankuluksi minulle kelpaa eniten sellaiset asiat jotka tuovat jotakin uutta ajateltavaa,ja nykyisin kirjoitettavaa, päiviini.

Kirjoitukset eivät aina ole pohdinnan tulosta, joskus niitä syntyy kuin itsestään.

Olen ajatellut että hengellisistä kirjoittaessani olen kuin käsi joka piirtää esiin jonkun toisen ajatuksia. Joskus toki menee omaa tekstiä sekaan.

 

Mitä siis kannattaa pohtia? Pohdin aika paljon hengellisiä kysymyksiä ja olen niistä kirjoittanut myös erilaiset näkemykseni esiin tuoden.

Häpeäisin jos kirjoittaisin vastoin kuin käsitän. Saan vaikutteita joiltakin arvostamiltani teologeilta ja Vapahtaja on ohjeistajani.

 

Mietin myös yhteiskunnallisia kysymyksiä. Nyt maailman tilannetta, sotia ja luonnonmullistuksia ja niihin johtaneita syitä. Pohdin sotien syitä ja syntymekanismeja. Eniten mietin lasten ja nuorten tulevaisuutta tällaisessa maailmassa joka on jo jakautumassa selvästi kahtia.

 

Sevimmin kahtiajako näkyy kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden maiden kesken. Länsimaissa kristityt edustavat sitä kehittyneempää puolta. On vain niin , kuitenkin, että rikkaat ja köyhät kuuluvat myös kristittyjen maiden osaan.

 

Ei heikommista huolehtiminen kuulu meidänkään hyvinvointivaltion kaikille ihmisille. Monille on ainoastaan oma pankkitili tai kassakaappi kaikkein lähinnä sydäntä.

 

Voi, voi, kuinka paljon onkaan ajateltavaa ! Vaikkapa kulttuurin kehitys Suomessa ja se miten kulttuuria arvostetaan nykypolitiikassa.

 

Maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia, oma muuttuminen ei tahdo pysyä kyydissä.

Pohtii... Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Vaativuus vai suvatsevaisuus ?24.11.2024

 

Muissakin kuin uskonkysymyksissä törmää aika usein vaativaisiin näkemyksiin. Silloin ollaan täysin varmoja kuinka Raamattua tai muita tosiasioita tulee tulkita. Tai ehkä enemmänkin niin, ettei Raamattua saa lainkaan tulkita, vaan jokainen sana on totuus.

Perustuu fundalismiin, ehdottomuuteen, kirjotettuun Sanaan.

Itselläni on toisenlainen näkemys. Kirjotettu Sana muuttuu Hengen ohjauksessa ymmärretyiksi ohjeiksi. Ne ohjaavat elämään ja toimimaan lähimmäisenä joka ei tuomitse toista.

 

Katson ylpeydeksi ( ei ole satavarmasti oikea näkemys )jos on aivan varma asiastaan ja vaatii toisenkin näin uskomaan. Käsitän näin sanat : Minun Isälläni on muitakin laumoja, että se vapauttaa kristityn olemaan sitä laumaa jonka kokee omakseen.

 

Kaikessa muussakin on hyvin raskasta olla Vaatimuksen hengen alla. On vanhempia, ja tosin myös lapsia, jotka ovat erinomaisen vaativaisia omien kokemustensa ja näkemystensä takia. Joissakin perheissä, jopa suvuissa on tiukka vaatimus: Älkää pilatko suvun mainetta ! Se jos mikä rajoittaa ja ahdistaa elämisen iloa. No, iloitseminenhan onkin näissä tapaukissa vähemmän suotavaa. Ainoastaan vakava, menestyvä, tuloksellinen elämä sallitaan.

 

Hyvä kasvatus ei ole ahdashenkistä, suvaitsematonta tai kaikkeen kielteisesti suhtautuvaa.  Lähtökohtina  rakkaus, rajat, salliminen ja sopivat neuvot riittävät . Lapsille vanhempien läsnäolo rakkauden ja vapauden ilmapiirissä on hyvän kasvun tae.

Ja ennen kaikkea rakkaus !


Raamattu on oikein kohdattuna hyvän elämän perusta ja käyttöohje.

 
Pohtii Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Kaikki hyvänmielen hetket vuoden mittaan

 

Olen jo hyvissä joulutunnelissa vaikka eivät vielä piparkakut ja kinkku tuoksukaan. Ne ovat joulun ykköstuoksuja luomaan tunnelmaa. Hyasinttikin on, mutta olen sille allerginen, joten se on poistettava kuten oikea kuusikin. Jos kuusta ei ole suihkuteltu, se sisältää siitepölyä ja parhaassa tapauksessa ötököitäkin. Eläimet sinänsä kuuluvat joulutunnelmiini. Etenkin lintulaudan linnut, jänikset hyppimässä pihalla ja koira jalkoja lämmittämässä vuoteessa.

Juhlatunnelmista, jota on muitakin kun tämä jouluinen, on se kuitenkin suurin. Pääsiäinen tuntuu kevättä , ja kaiken heräämistä, lupailevana erikoisena fiiliksenä. Siinä on toisenlaista iloa kuin jouluisessa lapsen ilossa. Pääsiäinen sisältää sellaistakin jota on vaikea ymmärtää, lupauksen iankaikkisesta.

Pääsiäinen tuoksuu sulavalta lumelta, paljastuvalta maalta ja auringon voitosta pimeydestä. Minulle tuoksuista tuntuu yhäkin navetan vintti kiikkuineen, punainen limonaadi ja sitruunasooda, ja tädin leipoma täytekakku jossa kermavaahdon päällä oli 'linnunmunia'.

Vappu ei ole juhla siinä mielessä kuin kirkolliset ovat, mutta johtunee siitä etten ole ylioppilas. Oli  kyllä vappuviuhka ja joskus viipperäkin, mutta ilmapalloa en ole koskaan saanut. Vappu maistuu simalta ja munkilta ja räntäsateelta.

Juhannusta vietetään suomalaisuutta juhlien, on  lippua, saunaa ja usein alkoholia. Järvien rannoilla hoilaa suomalainen ja toinen vastaa vastarannalta.

Juhannus ei ole tunnelmaltaan mukava. Alkoholi kun on mukana juhlissa, sattuu hukkumisia vesillä, kolareita teillä ja erinäisiä muita yksityisempiä juttuja.

Laulu ja haitarin soitto ovat supisuomalaisia ajanviettotapoja, ja mikäs siinä !' Hoi, laari laari laaa' raikaa mutta kuka muistaa Johannes Kastajaa.

Sitten vuodenkierto sisältää vähän juhlia. On heinätöitä, marjastusta, sienestystä, hirvenkaatoa. Hirvipeijaiset ovat kyllä juhlat metsästäjille ja maanomistajille.

Jo syksyllä moni isäntä katsoo metsästä joulukuusen, ja merkitsee sen jollakin tavalla. Jos on kaadettu syksyllä metsää, voi saada komean latvakuusen jossa on paljon käpyjä. Sellainen kuusi on kaunein vain kynttilöin somistettuna.

Käsityötaitoiset alkavat kutoa, neuloa, virkata ja ommella lahjapaketteihin pantavaa. Näin ainakin ennen tehtiin.

Ruokapuolta alettiin suunnitella, alkaen teurastuksista.

Joulun taika tuli monille juuri ruoan runsaudesta. Yleensä suomalainen syö terveellisen vaatimattomasti, mutta ei jouluisin.

Oma tärkein muisto joulun tulosta oli suursiivous. Lähes kaikki mitä huoneissa oli, kannettiin ulos pakkaseen tuultumaan. Katajanoksista tehdyllä vihdalla äiti ripsui katot, nurkat ja lattialistat. Sitten tuoksui mäntysuopa, jopa lysolikin joskus. Huoneet lämmitettiin, kuivattiin ja sitten kannettiin tavarat takaisin. Vuoteet sijattiin puhtain lakanoin ja tyynyliinoin. Matot vaihdettiin puhtaisiin, ja sitten alkoikin jo tuntua suuren juhlan aatolta.

Ruokien tuoksut, kuusen haku isän kanssa, siinä oli Joulu !

En ole vielä laitellut esiin juuri mitään koristeita jottei odottava joulutunnelma lopu kesken. Pari kynttilää palaa, itsenäisyyspäivältä polttamatta jääneitä. Yksi amaryllis on pöydällä, ihan nupussa vielä aukenemista odottaen.

Tuomaan-päivänä  aion aloittaa. Paistan kinkun ainakin, muut herkut ovatkin ostotuotetta. Tortut paistan aina sitä mukaa kun niitä tarvitaan.

Joulun tunnelma asuu sisimmässä. Se onkin sitä kaikkein parhainta. Sitä eivät mitkään aineelliset korvaa.



Siunattua ja rauhallista Joulua !

 
Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Tämä syntyi tänään Ketun joululaulun innoittamana

https://www.youtube.com/watch?v=ESBNDTJaoQk

Uudempi joululaulu  Ketun joulu  on keskittynyt oleellisimpaan. Jouluna jumala syntyi...jatkuu Paras Poika pakkasella.

Se on meille Pohjoismaissa läheisempi kuva kuin luola- tai tallipaikka Palestiinan vuorimaassa.

Oleellisinta on että Hän syntyy sydämiimme, ja se mitä siitä seuraa.

Kun Kristus on sydäntemme herra, pahuus, ilkeydet, juorut ja ahneus vähenee. Antaminen, auttaminen ja lähimmäisistä välittämineen lisääntyy, ainakin sen pitäisi !

Valitettavasti antamisen ja auttamisen on kaupallisuus ominut. Ei kokonaan, mutta ikävässä määrin. Vapaaehtoisuus on häviämässä, rahalla saatavat palvelut puolestaan voittamassa. Ne ihmiset joilla rahaa on maksaa palveluista, olkoot onnelliset. Hehän työllistävät monia aloja. Itsellenikin on pian tulemassa jouluruoat kotiin kuljetettuina. Liikuntavammaisena maksan mielelläni pienen korvauksen kuljettajille. Samalla ajattelen jatkuvasti sitä yksinhuoltajaäitiä jolle 6,50 on liian kallis hinta lounaasta. Jouluakin hän näyttää lapselleen Stockmannin ikkunoiden takaa.

Ruskea Lucia-neito, jota ymmärtämättömät, tai jokin organisaatio, ymmärtämättömyyttään parjaa, kerää rahaa juuri näille köyhimmille maamme asukkaille. Antakaa, ihmiset runsaudestanne roponen lähimmäisiemme jouluksi!

Iloista antajaa Herra rakastaa !

R-m

 

[Riitta-mummi]

Sielun kaivelua7.1.2024

Olen hyvin nuoresta asti pohtinut kysymyksiä elämästä ja itsestäni. Sitäkö on syntyisin tiedonhalu eri elämän alueilta.

Kansakoulussa ajattelin jo olevani hiukan erilainen luokkatovereihin verraten. Miksi minua ei kiinnostaneet liikunnalliset leikit suuremmin. Miksi laskento, myöhemmin matematiikka ja etenkin algebra  olivat vaikeita, mutta uskonto, historia ja äidinkieli mieluisa ja helpompia. Koin, ja koen edelleen olevani tosaalta jopa pelokas, mutta suorat sanat löytyvät toisaalta liiankin helposti. Olen kriittinen, arvosteleva tyyppi. Arvostan kyllä ominaisuuksiani, mutta jatkuvasti pyrin parempaan. Olen perfektionismiin suuntautunut, mutta en fanaattisesti.

Kristityn pitääkin pyrkiä hyvään, pyrkiä eroon huonoista asioista. En etsi pyhitystä, siihen ohjaa vain Herra Jumala. Ei omat teot !

Näitä jälleen miettiessäni, päätin käyttää apuna tekoälyä, johon olen suhtautunut hyvin varauksella. Tietokone on lähes ainoa tietojen lähde meillä jotka emme ole opiskelleet , Kirjat pölyttyvät kaapissa, sillä näkö on käynyt heikoksi. Ne ovat myös raskaita pidellä näillä voimilla jotka ovat jäljellä.

 

Kysyin Tekoälyltä mitä on itsetuntemus ?

 Se vastasi :

Itsetuntemus tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää omia ajatuksiaan, tunteitaan, motiivejaan ja käyttäytymistään. Se on itsetarkkailun ja itsearvioinnin prosessi, jossa tunnistetaan omat vahvuudet, heikkoudet, arvot ja uskomukset. Itsetuntemus auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä, parantamaan ihmissuhteita ja elämään tasapainoisempaa elämää.

Kun ymmärrämme itseämme paremmin, voimme myös kehittää itseämme ja kasvaa henkilökohtaisesti. Itsetuntemus on tärkeä osa itsevarmuuden ja henkisen hyvinvoinnin kehittämistä.

 


Toinen kysymys kuului: Mistä johtuu atavistiset pelot ?

Atavistiset pelot ovat syvälle juurtuneita, usein tiedostamattomia pelkoja, jotka voivat juontaa juurensa ihmisen evoluutiohistoriaan. Nämä pelot ovat peräisin ajalta, jolloin esi-isämme kohtasivat erilaisia uhkia luonnossa, kuten petoeläimiä tai vaarallisia ympäristöjä. Esimerkiksi pelko pimeästä tai korkeista paikoista voi olla peräisin ajalta, jolloin nämä tilanteet olivat todellisia uhkia selviytymiselle.


Atavistiset pelot voivat myös liittyä kulttuurisiin ja geneettisiin tekijöihin, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Vaikka nykymaailmassa monet näistä peloista eivät enää ole yhtä relevantteja, ne voivat silti vaikuttaa käyttäytymiseemme ja reaktioihimme.


Näin olen kerännyt tietoa ominaisuuksista jotka ovat olleet lähes koko elämäni ajan esillä. Olkoon vaikka näin. Tiedän olevani turvassa sillä olen Sanan mukaan Jumalan oma, Taivaan perillinen, vaikka nämä sanat maistuvat hiukan kerskaavilta.

Kuulun körttiläiseen herätysliikkeeseen. Pidän Paavo Ruotsalaisen löydöistä ja N.K. Malmbergin sivistämästä, ja monien virsirunoilijoiden kaunistamasta tavasta olla uskova.

 

Etsivä löysi, löytänyt iloitsee ja kiittää !

R-m
 

[Riitta-mummi]

Ahdistava muutos ajassa

 

Täältä korkean iän horisontista katsellen näen kuinka kovasti ihmisen elämä on muuttunut. Ei niinkään ulkonaisesti, mitä nyt kännykät, skuutit ja droonit ovat nopeuttaneet yhteydenpitoa ja liikkumista.

Ajattelen ihmisen hyvinvoinnin huononemista kaikesta tieteen ja tekniikan kehityksestä riippumatta. Etenkin nuoret ihmiset, teini-ikäiset eniten, ovat maksaneet tästä kehityksestä raskaast, oireillen monenlaisin mielenterveyden vaivoin. Liekö kenelläkään selvää käsitystä mikä tai mitkä tekijät ovat laukaisseet lisääntyvät ADHD- ja muut käyttäytymisongelmat joihin usein liittyy masennus, ahdistuneisuus jopa itsemurha-alttius.

Eräät ovat sitä mieltä että Korona-viruksen sairastamisen jälkiseurauksesta on kyse.

Nuoruus on herkkä kasvuvaihe, jota nuoren tulisi saada elää turvallisesti hyvän kodin ja mukavien ystävien ympäröimänä. Tämä olisi ihanne, jota ei kai mikään koti ole koskaan täysin voinut taata.

Koulun osuus on yhtä tärkeä. Koulumaailma on muuttunut menneistä ajoista jolloin opettajan auktoriteetilla luokka pidettiin kurissa ja nuhteessa. Tietenkin nuoret protestoivat, ja tekivät ,kun valvova silmä vältti, mitä lystäsivät. Silti esimerkiksi oppilaan ulkonäköön viittaava kiusaaminen oli marginaalista. Joku saattoi joskus heittää hiukankin ylipainoiselle luokkakaverille ' Läski -herjauksen vihastuksissaan.  Nyt on syntynyt armottomia tapoja jotka jättävät erinäköisen, -värisen  tai -erikokoisen lapsen yksinäisyyteen. Koulujen ulkopuolella tapahtuu sitten fyysistä väkivaltaakin. Pahimpia ilmenemiä ovat olleet koulusurmat. Amerikassa ne ovat olleet jo kauan mahdollisia, siellä kun aseita myydään lähes kenelle vaaan.

Myös äly-laitteiden esittämä kova viihdemaailma vaikuttaa osaan nuorisosta. Nyt saa kännykkään tilata vaikka mitä

. Väkivaltaa, pornoa tai muuta tällaista sielun ja mielen kasvuun vaikuttavaa saastaa ei alaikäisten pitäisi saada koettavakseen.

Tässä tulee vanhempien ohjaus-vastuu esiin. Heidän pitäisi neuvoa lasta joutumasta huonoille teille.

Nyt sairastuneet nuoret täyttävät sairaaloiden psykiatrisia osastoja, jos vaan sisään mahtuvat. Sote-asiat ovat edelleen melko sekaisin. Kokouksia pidetään ja kokouspalkkioita kuitataan, mutta tilaa osastoilla ja ennen kaikkea osaavaa hoitohekilökuntaa puuttuu.

Paljon tapahtuu muutosta yhteiskunnassa. Muutos on mahdollisuuskin, mutta ei kaikki muutos. Ilmapiiri yhteiskunnassa on huonontunut.

Monet ajattelevat sen olevan merkki sodasta. Osittainhan sota on jo meillä, ilmapiirissä ja droonit lentelevät ilmassa.

 

Riitta-mummi

 

[Riitta-mummi]

Synti on paha sana. Sitä ihminen ei halua kuulla ainakaan jos se osoittaa hänen omia syntejään. Synti ymmärretään monin eriasteisin merkityksin.
Pieniä syntejä ei tarvinne luetella, sellaisia kuin luvaton lainaaminen, tönäiseminen tai valkoinen valhe. Kuitenkin kaikki mikä on vastoin totuutta, Jumalan säätämää rehellisyyttä ja ihmisen turvaksi luotua lakia ON syntiä.
 
Syntiä ei voi rahalla maksaa pois. Se on ihmisten kesken sovitettava lain määräämin suorituksin. Pienet rikkeet sovitaan anteeksipyynnöin, korvauksin tai erilaisin sovintoratkaisuin. Maallinen laki jakaa oikeuden istunnoissa erimittaisia rangaistuksia erilaisissa laitoksissa,
Vankila on ankaran synnin, rikoksen sovituspaikka. Sovitusta eli rangaistusta tarvitaan ellei tapahdu armahdusta.

Vauva ei tiedä synnistä. Mutta jo muutaman vuoden ikäisenä on ihmislapsella omantunnon jakamaa tietoa siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Se on hyvä ominaisuus ja sen tulisi jatkaa työtään lapsen kasvaessa. Silloin on vaara joutua huonoille teille, pahantekoon, vähempi.
Valitettavasti emme ole täysin turvassa vääryyden houkutuksilta. Ne kohtaavat meistä jokaisen jossakin muodossa. Kiusaus ja houkutus väärään on naamioitunut viattomuuden ja hauskuuden vale-asuun. Silloin olemme jo helposti 'vietävissä'.

Olivatpa väärät teot, synnit, minkä mittaisia tai painoisia hyvänsä, niille on suotu armahdus jonka saamme viemällä kaiken meitä sitovan väärä Herramme Kristuksen risti juurelle, sovitukseen ja armahdukseen.

Tämä on valtava Jumalan lahja, armo ja armahdus mikä vapauttaa taakasta kantajansa ja antaa rauhaa ja iloa elämään.

Kutsun tätä Mestari Echartin puheen mukaan Sielun kaivon puhdistamiseksi. Vertaus konkretisoi tämän ihmeen mielestäni hyvin.

Joskus pitää rikkoa koko kaivo, parantaa kaivantoa ja perustaa kunnon tarvikkein uudeksi. Joskus riittää veden vaihto ja kaivon huuhtelu vaikkapa painepesurilla. Kun uusi pudas vesi täyttää kaivon, on vesi Elämänvettä jota kelpaa nauttia.


Rakkaus voittaa suuretkin synnit.

Riitta-mummi

[Riitta-mummi]

Älypää-visassa on kysymys: Kuka on hyvin uskonnollinen ihminen Aleksis Kivvven eitsämässä veljeksessä? .
 Siinäpä on aine miettiä mikä on uskovan ja uskonnollisen ihmisen ero.

Oma uskoni on vajavaista . En osaa raamatunlauseita ulkoa, enkä tykkää niitä käyttää. Mieluummin tulkitsen niitä omaan elämääni ja käyttäytymiseeni.
En tuomitse, ainakin pyrin olemaan sitä tekemättä. Sen sijaan olen hyvinkin kriittinen ja annan ääneni kuulua, milloin minkäkin asian puolesta, tai jotakin vastaan.
En erottele ihmisiä ijän,sex- sukupuolen, rodun, asuinpaikan, koulutuksen, enkä käytöstapojenkaan puolesta. Hyvät tavat ovat hyväksi, mutta jos niitä ei ole ihmiselle neuvottu, se ei ole kaikkea ihmisyydessä.

Rakkaus sen sijaan on kaiken hyvän lähde. Se on myös uskovalle se lähtökohta joka auttaa eteenpäin. Toisen asemaan ja tilanteeseen eläytyminen auttaa ymmärrystä tekemään tekoja. Viisauskaan ei tee näitä jos ei ole rakkautta joka panee toimimaan.

Uskova ihminen on mielestäni ahkera auttamaan, hidas suuttumaan, antelias ja lähimmäistään ajatteleva siinä missä itseään ja läheisiäänkin.

Uskonnollinen ihminen saattaa olla kaikkea yllämainittua,ei rakkaudesta vaan itsestään lähtien. Mutta.... hän tuntee lain kirjaimen ja noudattaa sitä joustamatta koskaan. Hän noudattaa opetettuja ja opeteltuja käytöstapoja, joista ei voi tinkiä tippaakaan. Hän käy ahkerasti seurakunnan tilaisuuksissa, se suotakoon. Ehkä hän onkin yksinäinen.

Uskova ihminen ei ole yksinäinen vaikka olisikin yksin. Hyvinkin yksinkertainen ihminen voi olla uskova, mutta uskovainen ihminen ei ole omasta mielestään yksinkertainen ( Sen Aleksis Kivi Simeonissa osoitti ).

Uskovainen Aleksis Kiven Simeoni huudahti vihaisena: Herjaa, herjaa ja pilkkaa ( tai sinnepäin ) osoittaakseen veljilleen Raamatuntuntemustaan ja uskovaisuuttaan.

Uskovalle neuvot antaa Kristus, Hänen  sisällinen  tunteminen, joka Paavo Ruotsalaiselta puuttui ennen kuin seppä Högman sen Paavolle
neuvoi. 

Neuvoja kuunnellen,    Riitta-mummi