Aina se toistuu,
kerta kerran jälkeen.
Herään aamuyöllä,
pyörin hiestä märkänä,
tuskaa lääkkeestä.
Lääke parantaa,
lääke tuo tuskaa.
Isä hoitaa lastaan,
kuitenkin.
Yritin laskea lampaita,
ei auta....
ja olen ymmällä...
Olenko lammas numero 99?
Vai olenko se yksi, joka
on kadonnut?
Mutta sitä yhtä kadonnutta
kuitenkin etsitään.
Etsitäänkö minua?
jos olen numero 99?
Olenko jäsen harmaassa
massassa, numerolla 1-99?
Vai olenko silti rakastettu ja
hyväksytty yksilö yhteisössä?
Tätä pohtiessa,
vihdoin nukahdin....
ja näin unta:
Ihana aamukaste,
leivoset laulavat,
ruoho on aidan toisella
puolella vihreämpää!
Mokomakin!!!
Kadonnut ja eksynyt
kateellinen lammas....
Mutta minua etsitään...
keinu
oksa
kurkku
jää
vesi