Olen ymmälläni, että mihinkä asemoitua tässä seuraliikkeessä. Portaanpäästä esitetään Juicen tuotantoa uuden virsikirjan rakennuspuiksi, Korhoset, Kaisa ja Johanna ovat saaneet hyvän osan Hengellisessä Kuukauslehdessä ja on yksi, etten uskalla mainitakaan. Totta meitä körttejä on sitten niin monenlaisia, että olen patavanhoillinen. Tarkoitan lähinnä sitä, että ei pitäisi yrittää koko maailmaa syleillä olemalla moderni. Kun yhteen suuntaan kumartaa, niin vastakkaiseen suuntaan tapahtuu sellaista toista. Eihän tämä saa ongelmaksi muodostua, mutta panee ajattelemaan, että onko em nimien takana kuitenkin aitoa körttiläisyyttä ja sen vuoksi kannattaa yrittää ymmärtää.
