Yksi muistorikas joulu oli vuonna 1968, ensimmäinen joulu muualla kuin perheen parissa. Vietin sen Helsingissä ylioppilasasuntolassa. Olin käsittääkseni ainoa ihminen koko tornitalossa. Hiljaista ja rauhallista... Lukemiseksi olin varannut Volter Kilven Alastalon salissa. Siinä riitti lukemista koko joulunajaksi ja siitä tuli välittömästi yksi lempikirjojani.
Aattoiltana jaksoin hämmästellä sitä, että julkinen liikenne ei toiminut. Kävin kuitenkin pitkällä kävelyllä keskustassa. Hiljaista sielläkin. Kaksi ja puoli vuorokautta taisi käytännössä vierähtää niin, etten tavannut yhtään ihmistä enkä muutenkaan kommunikoinut kenenkään kanssa. Se teki terää.
Joitakin aikoja myöhemmin olin muutamana jouluna töissä suuren valtionyhtiön pääkonttorin yövartijana. Iltavuoro päättyi aattona klo 23, jolloin yövuoro vastaavasti alkoi. Kyllä oli miellyttävää! Käytännössä ei mitään hommia, paitsi käydä ruokalassa nauttimassa emäntien valmistamat joulutarjoilut. Ja palkka juoksi, ja sen päälle tietysti lihavat yötyö- ja pyhätyökorvausprosentit, hyvässä lykyssä ylityökorvauskin, jos vuoronvaihdot osuivat sopivasti. Kotiin pääsi yhtiön kustantamalla taksisetelillä. Rehellisenä miehenä kerroin esimiehelle, että en matkusta työpaikalta kotiin, vaan muualle. "Nämä on tarkoitetu vain työpaikan ja kodin väliseen matkaan", totesi ylivartija M. ja pani setelit takaisin laatikkoon. Näin tunnollinen virkamies - entinen ylipursimies - jaksoi joulunakin huolehtia siitä, ettei yhtiön rahoja tuhlata kevytmielisyyteen.
Mt