Vaikka Joensuun dosentti laittaisi kuinka paljon lainausmerkkejä mihin tahansa, niin tosi on, että herännäisyydessä on tiety(i) ssä vaiheessa sen historiaa ollut väkevyyttä, voimaa ja välittämistä.
Mutta olemmeko tällä hetkellä Kunhan tässä vaan jotain joo- herännäisyydessä?! 
Kuule, eipä ole havaintoa. En tässä näpyttelisi, ellei olisi sattunut sitä merkillistä tapausta, jossa minä sain hyvin omituisen päähänpiston rukoilla apuun kuolemakielis yhtä nimimerkkiä täältä!! Kun en yleensä usko että kristittyä lellittäisiin - meidän kohtalomme on ihmiskohtalo - ja tämä nimiomerkki saa päähänpinttymän soittaa minul heti!! Ei olla ikinä tavattu eikä minul hänen numeroa. Puhe, että ommellaan körttipuvut vain.
Eikä se mitään - hän auttoi minua, siis tuli tännme tekemään toisen työpäivän kunnes pystyin itte tekemään tarvittavat ja pysyin ja,loillani - HUS neuro päästi kuivumaan ei kä mitään tehny, osui se lääkäri joka ei tunne vertebrobasilaarimigreeniä eikä aivoirritatiivisia tiloja ja koton olin ollut päivän tajuton, ilmeisesti monta kramppia. Se itsessään jo on vaarallinen tila, mutta viis he siitä. Kyl olin vähän vihanen ja eka soitto minkä pystyin soittamaan oli sitte Färkkilälle - muistaa minut opiskeluajoilta, ja minä. minäminäminä...
hoiti niin loistokuntoon minut. Kotiutus niin että hoitaja vei pyörätuolilla taksiin, ja nosti takapenkille, taksikuski nosti kotiin, sain ryömittyä vuoteeseen. Sitten tuli apu!!!
En vieläkään ihan ymmärrä miksi en kuollutkaan, ja tämä on totuus.
Viime sunnuntaina kirkkopyhäs seuroissa veisattiin voimallisesti, ja puhuttiin parannuksen teosta. Kun minä jo maanantaina sen unohin ja suutuin Sampopankissa OKO-pankin mokista, kaduin ja vein niille kukkasia ja sanoin et asnteeksi minä olen tositosi pahoillani - heidän syy ei ole mikään vaan täl kertaa kaikki minun. Ne melkein itki.
Huomasin että oli kivaa korjata virheitänsä. Ja minäki vähän itkin mutta vasta kotona. En tiedä olisiko tapahtunut ilman parannuksesta puhumista juuri nyt, olisin pahimmoillaan ajatellu että on ne jotain pahaa tehny kumminkin... Kaikki puhe lähti yhestä Siionin Virrestä jonka< numeroa en nyt muista, oli Lahdessa veisattu ja sieltä toikin Samuli K terveisiä.
Kyllä, tämä on antanut minulle merkillistä tietä aineellista apua, halun auttaa vastapalvelukseksi, ajatuksen että jos viisveisaaja on lukenu Raamatun neljästi niin minä luen nyt kans, eli ohimenneet esimerkitkin vaikuttaa.
Ja minä uskon että kahdella Sampo pankin virkailijalla oli iloisempi työpäivä ... Jos ne menee vaikka kotiinkin iloisempina, ja on miehilleen ja laposilleen iloisia... Onni leviää kuin ne ympyrät kun viskaa kiven veteen.
'
Tätä on minulle herännäisyys!!!
Aihe: Kunhan tässä vaan jotain joo -herännäisyys? (Luettu 9667 kertaa)