Tuosta kahvien haikailusta. Kirjoitin siis kahden peräkkäisen sunnuntain kokemuksista. Helppo on kahvit juoda, vaan ei se keittäminen aivan vaivaton homma ole. Yhdeksäksi saatoin yhden kolmesta srksalille kattamaan ja keittämään kahvit, kakut oli seurakunta tilannut pitopalvelusta... Kello oli melkein 12, ennenkuin liperiherra ehti tervetuliaisiaan juomaan.... ja 13.30 aikoihin pääsimme kotiin ruuanlaittoon...Kolme Marttaa siellä oli töissä. Lähetystuvan kahvitus 10-13 pari kertaa kuussa ja alku ja loetus ominen leipomisineen päälle... Lähetystyö ja ystäväseurakuntatyö loppuisi kyllä alta puolen vuoden, jos vapaa-ehtoisia ei olisi. 
Onneksi useimmissa seurakunnissa vapaa-ehtoiset voivat astua keittiön kynnyksen yli.... 
Tätä vapaaehtoistyön muotoa ei ole tunnettu vakuutan, olisin jo tekemässä, mutta se tehdään uutena nyt tutuksi. Täsmälleen tämä projekti on työn alla, kiitos Sepposin käytännön neuvojen!
Itse asiassa sinne ei mitään kakkuja tarvita. Eikä omia baakelseja. Valmiiksi viipaloitu kilopitko riittää. Vapaaehtoisten homma Malmilla vielä on enemmän kuin yksinkertainen, sillä seurakuntasalin erottaa kirkkosalista vain sellainen laskostettava seinä, joten kahvia voi valutella pahasti mattimyöhäinen vaikka kesken messun, ja kaiken kuulee silti. Oven raosta - tai seinän - voi livistää Ehtoolliselle jos nyt kerta kaikkiaan pahoin myöhästyy. Siitä on näppärä livahdella.
Kertakäyttökuppeja, teevettä yhteen ja kahvit toiseen pumpputermokseen ja lapsille mehutiivistettä varastoon. Ja sitä pullaa pakastimeen. Varastoon voi ostaa myös vaikka jotain gluteenitonta keksiä kun joukossa on aina joku gluteeniton. Eli joku joutilas kuten vaikka minä voi ostaa kahveja keksejä ja kilopitkoa alkuun, ja tämän voi ottaa puheeksi jälleen kun syksyllä alkaa messuavustajien keruu, että tämmöinen vapaaehtoisrinki myös, ja kansan käsi on karttuisa mitä kahviin tulee
Oikeatkin kupit voi halukas levitellä pitkin valmiiiksi esillä olevaa tarjoilupöytää, ja koneen ne pestyä nostella kaappiin.
Suntiolle on vielä selitettävä että hänelle ei ihan totta tule lisätyötä. Ihmisille riittää kyllä vähän vaatimattomammat puitteet, mutta selvästi he tahtovat jäädä juttelemaan messun jälkeen. Joka tahtoo kakkua voi itse tuoda sinne kakkua.
Sillä, on harras toiveeni, päästään myös siitä tolkuttomasta pulinasta kirkkosalissa ennen messun alkua. Aikuisista lähtee taatusti pahempi ääni kuin nuorisojengistä ikinä. Minulla olisi sellainen harras toive, että kun sinne tullaan niin hyvis ajoin, ja aulassa on penkkiä sohvaa ja tuolia, juteltaisiin siinä ja astuttaessa kirkkosaliin alkais hiljaisuus. On ihmisiä jotka haluavat olla pari minuuttia ennen messun alkua ihan vaiti ja ajatuksissaan.
