Minusta Friedellin teksti uskonnosta on siksi niin elävää, että hän kuitenkin lähestyy kristinuskoa historioitsijana eikä teologina, joskin kristittynä ja selkeästi mystiikkaan ja "kerettiläisyyteen" mieltyneenä historioitsijana. Eli hän ei niinkään referoi teologista dogmaa vaan sitä henkeä, näkyä, mikä ajatteluun sisältyy. Ja hyvin innostavasti. Varmasti tuo käännynnäisyys on merkittävä tekijä - hänhän, vaikka olikin itävaltalainen, kääntyi luterilaisuuteen, mutta olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin, miten hänen uskonnollinen ajattelunsa kehittyi elämänsä aikana, kovin paljon ahtautta siihen ei ole voinut mahtua... (Hänhän muuten kuoli dramaattisesti Wienissä v. 1938 hyppäämällä asuintalonsa ikkunasta - ensiksi kohteliaasti varoitettuaan jalankulkijoita - oli muutaman askeleen edellä häntä pidättämään tulleita SA-miehiä.)