Ku mie runolle rupian,
kaikk ikävyys ja ikänikkii
unohtuu.
Muuttuu, kui
ikkään oisin nuor, terve ja nätti
yhät.
Mik on tää
lahja, mik lohtu ystäviin?
Tään väen tumman
ja sammaa aikaa ilosen ?
Nyt pittää kiittää
teit´kaikkii täst kuluneest´ajast,
ja toivoo et tuleva antaa
meil armoo ja toivoo
iha jokkaisel !
toivottellee teil Riitta-mummi