Romahtanut.
Mutta eilen tästä tietoisena ennätin muistaa mikä niissä ehjemmissä kengissä oli vikana. Luistimen terät olisi paremmat alla. Kiersin onnellisen kävelylenkin, ja hetkeksi hellitin yhden mäen viimeisillä portailla, pam! Hetkeen en ihan tajunnut, mikä pamahti ja miksi makaan tässä, suunnilleen, ampuiko joku minua takaraivoon vai kuin. Löin pään portaaseen ja olipa työ selvitä selkeään tajuun. Kotona sitten nukahdin, heräsin yöllä, otin särkylääkettä,nukahdin, mutta yhä päätä särkee lujasti siltä kohdin. Kuhmu siinä ainakin on.
Kamalaa. En tarvitsisi enempää päävikoja. En edes usklalla mennä lääkäriin selittämään että taas tärskähti. Muuten menisin jo.
