Me tiedämme vielä liian vähän siitä kuinka elimistö käsittelee eri ravintoaineita, siitä(kin) johtuvat nuo omituiset rasvalla laihtumiset. On kyse muusta kuin matematiikasta, siis jos nielaiset nämä kalorit ja kulutat nuo - malli kuulostaa bensankäytöltä - tämä auto kuluttaa niin ja niin paljon sadalla kilometrilla. Ihmiselimistö ei ole kone eikä toimi yhtä simppelisti.
Nämä ovat totta, ensimmäinen tieto pitäisi tarkistaa sillä on varsin vanha
-Rasva menee alttiisti suoraan rasvasoluihin, muusta ei niin tiedetä monenko mutkan kautta. Rasvaa on ihmisessäkin kahta lajia: Ruskeaa rasvaa joka suojaa mm. palelemiselta, ja jota kertyykin esimetkiksi kylmäaltistuksessa - avantouinti on näpsäkkä konsti hankkia sitä. Sitten valkoista joka on ja odottaa noutajaa. Kuinka kukin ravintoaine yksistään suolessa käyttäytyy - tiedän yhtä ja toista mutta variaatiot ovat suuria ja ihminen laskettu liian kauan tuon "tää polttaa bensaa" -mallin mukaan toimivaksi. Se on vain silmämääräinen totuus.
-Jos aivot tarvitsisivat sitä glukoosia niin välttämättä, paastoaminen (vesipaasto) tappaisi, eikä niin kuitenkaan käy. Martin Gray paastosi neljäkymmentä vuorokautta kuten kerrotaan tunnetummankin herrahenkilön tehneen, mutta vastoin ed. tapausta Graysta on valokuvia. Hän innostui paastoamaan kun Dina -vaimo ei tullut raskaaksi ja koetti paastoa. Sen jälkeen he elivät pelkillä kasviksijja ja hedelmillä.
Maksa käynnistää glukoneogeneesin eli glukoosin uudismuodostuksen. Rasvojen tarkemman molekyylimallin olen unohtanut, mutta hiiliketjua siinäkin oli, siitä siis otetaan. Se käynnistyy myös kun rasitustaso yhtäkkiä nostetaan. Erävaelluksella tunnetusti elimistö vetää suurempaa vaihdetta silmään toisen vaelluspäivän aikana. Kokeilkaapa. Ensimmäinen menee kävellessä, toisena väsyttää ja ärsyttää, kolmantena olo kevenee ja mieliala samoin. Koska retkimuona on kuivaa, kyseessä ei ole rinkan kevenemisestä johtuva vaelluksen helpottaminen eikä lihaskunto nouse noin nopeasti.