Terveisiä Herättäjä-Yhdistykselle ja paikiallisosastoille jne

[seppos]

Tarkoitus olisi ettei haudottaisi korvien välissä, vaan tuotaisiin esille ajatuksiamme, ideoitamme jne.yhdistyksemme ja sen paikallisosastojen, kuorojen ja työntekijöiden toiminnasta ym. Myönteisistä ja rakentavista ehdotuksista on eniten iloa ja hyötyä. Jos tekee mieli moittia, jotakuta henkilöä, niin ei tehdä sitä kuitenkaan täällä julkisesti. Jos ei ole muuta asiaa kuin kiittää, niin sekin on sallittua, mutta eniten arvostamme kehitysehdotuksia. Jos alueellanne on joku erinomainen tapa tai käytäntö, niin kertokaa ihmeessä se muille.

[Tuuli]

Lieneekö kaikki hyvin, kun tähän kysymykseen ei tule kommentteja.
Itse olen tuota nuorisotyötä miettinyt ja lähinnä riparin jälkeistä elämää. Meidän nuori oli muutama vuosi sitten Aholansaaressa ja kovasti tykkäsi. Herättäjäjuhlimme lähti riparin jälkeen siikkarit taskussa kuvitellen, että porukka kokoontuu seuroihin. Niin ei käynyt, nuoriso hengasi telttaalueella. Ei siinä mitään pahaa, mutta luulenpa, että seuroihinkin porukka olisi tullut, jos joku isonen tai joku muu "auktoriteetti" olisi käynyt hakemassa. Äiti ei tässä olisi ollut oikea toimija.
Seinäjoen juhlilla satuin päiväseurojen jälkeen seisoskelemaan lohkolla, jonne olisi voisi tavata entisiä riparilaisia. Siellä pyöri yksi hiukan aranoloinen poika ja katseli ympärilleen kuin odottaen, että joku kaveri tulisi paikalle, ketään ei tullut. Koko lohko oli tyhjä. Tuntui pahalta katsella kun poika surullisen näköisenä käveli pois ja välillä vilkuili vielä taakseen.
Voisikohan tätä riparilaisten jälkihoitoa miettiä uusiksi. Nykyisin nettiaikana aktiiviset kyllä löytävät toisensa, mutta on noita (meitä) maan hiljaisiakin.
Voisiko isosia saada sidottua enemmän jälkityöhön. Yhdistyksen työntekijöillä ei siihen varmaankaan ole aikaa.

[Kalistaja]

  Kyllähän ihmisen pitää latautua, mutta tietyllä lailla Herättäjän väen - ainakin tietyn osan heistä - pitäisi kai olla valmiudessa 24/ 7. Toisaalta aina jollakin körttikansalaisista pitäisi olla aikaa... Mutta vaikka huomaakin, että joku kanssaihmisistä on kyselevällä mielellä, niin osaako sitä välttämättä sanoa mitään... No, onhan virret... Kysymys jälkihoidosta on kyllä tärkeä. Kaikki meistä eivät osaa etsiytyä sinne missä jotain mahdollista asiainetenemiskeskustelua käydään.... No, onhan virret, Siionin virret....

 Eikä tämä foorumikaan lähtökohtaisesti huono ole... Kyllä täällä on sielunhoitajille tilaa....

[Pirska]

Minusta Tuulin kommentti ei anna aihetta epäillä, että hänen mielestään joidenkin pitäisi olla valmiudessa 24/7. Hän toi asiansa esiin fiksusti ja vieläpä silloin, kun kommentteja oikein vartavasten pyydettiin. Tätä foorumia lukee sen verran moni ihminen, että ehkäpä joku voisi keksiäkin siihen ratkaisun ja joku toinen toteuttaa sen.

[Viisveisaaja]

Tuuli kirjoitti aiheesta, joka on tuttua kai meille jokaiselle, että turhaan menee johkin odottamaan jotakin.

Sosiaaliset ympyrät on varsinkin nuorille kovinkin vakavia ja vaikeita asioita.
Heillähän tunteet ovat niin voimakkaasti kaikessa mukana.

Sen vähän mitä olen sivusta nähnyt nuorisojuttuja, niin kyllä heränneillä heille on aika paljonkin kaikenlaista.
Ja kirkolla noin muutenkin. Aikuisten kait tulisi jotenkin olla tukemassa toimintaa ja hyvä kait olisi olla aktiivi ideoimisessa myös heille jotain.
Kuitenkin kaikenkaikkiaan herättäjäjuhlilla on aina suht paljon nuorille kaikkea ja aikalailla heitä.

Jospa aran oloinen nuori oli menossa sokkotreffeille ja tyttö ei saapunutkaan. Se vasta olisi ollut tragedia.

Musiikki ja kuorot on asia jolla kyllä saa nuoret yhteen ja se touhu muutenkin on sellaista yhteisöllistä, että hyvä kun noita kuoroja on, vaikkakin itse en niistä perusta.

[sadetta]

Minusta Tuulin kommentti ei anna aihetta epäillä, että hänen mielestään joidenkin pitäisi olla valmiudessa 24/7. Hän toi asiansa esiin fiksusti ja vieläpä silloin, kun kommentteja oikein vartavasten pyydettiin. Tätä foorumia lukee sen verran moni ihminen, että ehkäpä joku voisi keksiäkin siihen ratkaisun ja joku toinen toteuttaa sen.

  Tämä meni ohi ymmärrykseni.

[mt]

Ensikertalaisen kohtaaminen - oli kyseessä sitten seurat tai X-läisten tapaaminen - on haastava tehtävä, etenkin jos asiaan liittyy maailmankatsomuksellinen puoli, kuten uskonto. Minulla on sellainen tuntuma, että onnistumisen ja epäonnistumisen ero on hyvin pieni. Siitä on havaintoja tällä foorumillakin. Mistä voi tietää, kuka haluaa kontaktia, kuka haluaa olla rauhassa ja huomaamaton?

Mt

[mt]

Toivoisin, että tehtäisiin selvitys seurojen puhujista, samaan tapaan kuin Siionin virsistä.

Selvityksessä kirjattaisiin ylös seuroista vaikkapa seuraavat seikat:
-puhujien määrä
- onko puhuja mies / nainen / pappi tms. / maallikko

Tuo tms. tarkoittaa kaikkia, jotka on pyydetty puhujiksi "viran puolesta": papit, aluesihteerit ym. yhdistyksen toimi- ja luottamushenkilöt, teologit ja teologian opiskelijat, uskonnonopettajat, kirkon virkailijat jne.

Haluaisin näet kättä pirempää pohdiskeluihini, missä määrin seuraliike on maallikkoliike ja missä määrin ylevät puheet sukupuolten tasa-arvosta toteutuvat käytännössä.

Erityisesti haluaisin tietää, mikä on maallikkonaisten osuus puhujista verrattuna maallikkomiehiin ja onko tässä havaittavissa alueellisia eroja.

Tämä sopisi vaikka pienen opinnäytteen aiheeksi. Jos tulos vastaa hypoteesiani, voin taata tutkielmalle myös julkisuutta rehevien otsikoiden säestämänä.

Mt
vanha sovinisti

[Viisveisaaja]

Periaatteessahan sana on vapaa körttiseuroissa, mutta käytännössä puhujat ovat pappeja tai heidän hyviä tuttujansa.
Harvemmin mitään yllätyspuhujaa nousee, mutta aina välillä.

Ikävää että nämä yllätyspuhujat ovat useimmiten pikkasen epätasapainoisempaa porukkaa?

Olisi kiva jos olisi joku nuorikin puhumassa joskus. Täällä Hesassa olen useasti ollut nuorin seuroissa.

Oikeasti itse tykkään mitä vähemmän porukkaa ja mielummin ei pappeja puhumassa, kuin ehkä yksi.
Maallikkopuhujat elävät työelämän keskellä jollaisesta tunnistan itsenikin. Pappien työ on niin erilaista, kuin meidän muiden, eli pikkasen irti arjen menosta ja kuitenkin sen keskellä me tavalliset kuolevaiset taaperramme.
Kyllä papit silti työtä ja kovaa sellaista tekevät, mutta uskosin heidän arkensa olevan erilaista kuin muilla?

Noh, kyllä nuorten ajatuksia ja pappien filosofointiakin on kiva jossain määrin kuunnella.

[Pirska]

Tämä meni ohi ymmärrykseni.

Minä olin ymmärtänyt, että Kalistaja vastasi viitaten Tuulin kirjoitukseen.

Nyt kun luen tarkemmin, niin voin ihan hyvin olla väärässä sen asian suhteen.

[Viisveisaaja]

Tämä meni ohi ymmärrykseni.

Tuttu tunne minullekin.

[sadetta]

Tartun tuohon otsikon viimeiseen, eli kirjaimiin jne.

Jos tiedätte, että jossain pidetään seuroja tai veisuita, niin kehoittakaa jotakuta paikallista toimijaa ilmoittamaan tapahtumien tiedot aluesihteerille tai jollekulle H-Y:n ihmiselle, jotta ne saadaan H-Y:n sivuille näkyviin.

Moni on kiinnostunut juuristaan, kenties muistaa vanhempiensa käyneen seuroissa tietyssä paikassa, ja miettii, vieläköhän sellaisia järjestetään. Tai joku etsiytyy näille sivuille hengellisiä asioita pohtiessaan.  

Kirkon tai seurakuntatalon edustalla oleva ilmoitustaulu on hyvä paikka jakaa infoa tapahtumista satunnaiselle ohikulkijalle. Kaikki eivät koko aikaa, ainakaan reissussa ollessaan, seuraa nettiä. Ohikulkiessaan saattaa näin löytää tiensä vaikkapa seuroihin.

[maisakai]

Mt:lle tiedoksi 'tutkimusaineistoa':

Olin viikonloppuna kotiseuroissa, ja siellä puhui yksi miespappi, yksi naispappi, yksi miesmaallikko ja kaksi naismaallikkoa. Paikalla oli enemmänkin "pappeja tms.", mutta he eivät puhuneet. Minusta on hienoa, että papitkin saavat käydä seuroissa ilman puhevelvoitetta. Juuri tuollaiset vapaamuotoiset, relatunnelmaiset  kotiseurat ovat parhaita. Niissä voisi kuvitella aran maallikonkin joskus rohkaistuvan puhumaan.

Veisuu oli myös mahtavaa - toisessa kamarissa hiukan toisen perässä niin kuin asiaan kuuluu - ja kamarikeskustelut antoisia. Kunpa pian taas tuollaisiin seuroihin  pääsisin...

[mt]

Mt:lle tiedoksi 'tutkimusaineistoa':

Olin viikonloppuna kotiseuroissa, ja siellä puhui yksi miespappi, yksi naispappi, yksi miesmaallikko ja kaksi naismaallikkoa. Paikalla oli enemmänkin "pappeja tms.", mutta he eivät puhuneet. Minusta on hienoa, että papitkin saavat käydä seuroissa ilman puhevelvoitetta. Juuri tuollaiset vapaamuotoiset, relatunnelmaiset  kotiseurat ovat parhaita. Niissä voisi kuvitella aran maallikonkin joskus rohkaistuvan puhumaan.

Veisuu oli myös mahtavaa - toisessa kamarissa hiukan toisen perässä niin kuin asiaan kuuluu - ja kamarikeskustelut antoisia. Kunpa pian taas tuollaisiin seuroihin  pääsisin...

Voi miten komeaa! Ja samaa mieltä olen, papeille seurapenkkioikeus ilman puhevelvoitetta. Tämän puolesta voin ryhtyä solidaarisuuslakkoon.

Mt

[Leena]

Arvelen, monelle tavalliselle suomalaiselle estää kauan kerätä rohkeutta lähteä yksin johonkin, vaikka ohjelmia on pitkin kirkoneteistä ja lukisi tervetuloa. Silti sitä hölmösti miettii, voikohan sinne oikeesti mennä ja kauheeta jos joku tulee ja kysyy jotakin. Vaikka nimeä. Minun oli niin, ensi kertaa Seuratuvalle taisin mennä Sadettan kanssa, kun häneen niin  dramaattisis merkeis olin tutustunut -- se oli se mystinen hengenpelastustarina - voiko siitä olla vasta runsas vuosi - ei tunnu todelta.

Herättäjäjuhlille oli helppo mennä ja sulautua suuriin ihmisjoukkoihin. Sen tähden toivoisin hartaasti, että juhlia tuotaisiin tänne missä on suuria ihmisjoukkoja. Oulussakin aattoseuroissa virelle istahti vennon vieras nainen joka rupes juttusille, ja sanoi että fillaroi ohi ja päätti poikeata kerran tällaisissakin kun juttu on hälle peräti vieras.

Mietin pitäiskö olla aktiivisempi ja pyytää mukaan. Vasta omien synttärieni jälkeen kertoi mun paras sairaanhoitajaystäväni että heillä kotona oli seuroja pidetty ja oli ollut tosi mukavaa.  Sitten taas juuri se lääkärikaveri joka kyseli kaikkia mihin en osannu vastata,  lähetti vihasen tekstarin ihan puun takaa, ettei "ikinä halua kuulla minun körteistäni piste eikä ole yhtään kiinnostunut piste". Mitäs hän kyselee sitten.

Mutta tuollanen kotiseurat-ajatus alkoi tuntua tosi mukavalta. Pyytää sitten niitä kavereitaan, jotka pyytäis muutenkin niin näkevät ja kuulevat.