Enkeliksi en ole tullut, mutta lapsenlapset ja etenkin tämä neljäs polvi on saanut jotain sellaista mistä omat jäivät ilman.
Babushkasysteemi lastenhoidossahan on tuolla idempänä ollut käytössä, ja luulen että se voisi olla ihan hyvä. Ehkä enemmän mummoltani sainkin kuin vanhemmilta, ja sitten myös isän siskolta joka minua kotiapulaisen ominaisuudessa hoiti kun olin ihan pikkunatiainen vasta.
Mutta se mikä kaduttaa on lukuiset pääaineen vaihdokset opiskeluaikana, olisi ollut parempi keskittyä vain yhteen (matematiikka?) ja valmistua ajallaan, ennen suurta lamaa. Ja se etten pystynyt selvittelemään muutamia hiertäviä asioita seurustelusuhteissa ja annoin kärpäsen kasvaa härkäseksi.
Nyt voisin miettiä, mitä sellaista tänään tai lähiaikoina olen tekemässä, mitä myöhemmin kadun. Kai se lähinnä ihmissuhdepuoleen liittyy, toistan samoja vanhoja virheitä. Voisiko ihmisiä (ml. minä itse) nähdä jotenkin toisena kuin aikaisemmin, olla sijoittamatta heitä joihinkin valmiisiin raameihin, tajuta että kumminkin on nähnyt vain osan heidän potentiaalistaan? Ja tajuta ettei heidänkään tarvitse nähdä minua siten kuin joku muu on aikaisemmin nähnyt. Jotain tämmöistä ajatusta oli yhdessä kesällä kuulemassani saarnassa, jossa selitettiin kohtaa jossa ihmiset puhuivat Jeesuksesta että eikös toi ole se puusepän poika, ja etteihän nyt naapurinpojassa voi mitään ihmeellistä olla. Ja jotain samaa koin kun menin lukioon ihan eri kouluun kuin yläasteajan luokkakaverini, se vastaanotto oli niin lämmin ja ennakkoluuloton että jouduin ihan pois tolaltani.
Kiitos aloittajalle, vaikka kunnon körttiläisyyteen ei kuulune asioidensa paljastelu.
Ihan mielelläni kuulisin paljastelua
Voisi valaista sitä, mikä se uskon sisältö on, etenkin minulle vaikeaa synti ja anteeksianto -teemaa. Mutta eihän sitä yleensä kuule kuin ex-alkkiksilta ja murhamiehiltä herätyskristillisissä piireissä, jolloin sitä on vaikeampi omaan elämään rinnastaa.
Aihe: Mikä kaduttaa ettei tullut tehtyä/tuli tehtyä eikä siitä pääse irti (Luettu 6152 kertaa)