Juu, älä itke myöskään minun kirjoitustani, sekin kai heijastelee sitä matkaa, minkä olen itse taittanut. Mietin vaan noita armonvälineitä, eli eihän mikä hyvänsä esitelmä kirkkotilassa pidettynä ole the Sana, vaan julistus joka kertoo Jeesuksesta ja kaikesta tuosta mistä kirjoitat. Ehtoollisessa Jeesus on itse läsnä, eli se on kuin Kiirastorstain ilta: Minun ruumiini, minun vereni.
Mutta mitä Seppos tarkoittaa - en ole koskaan nähnyt roomalaiskatolista messua?
Sen tiedän, että ekumeenisissa neuvotteluissa on tietoisesti päätetty yrittää hinata kirkkokuntia lähemmäs toistensa muotoa, jotta vähitellen saataisiin yhteisestä sisällöstäkin joku tolkku. Ajatus ei ole omani mutta eipä minulta kukaan mitään ole kysynytkään. Se oli systiksen ekumeniikan cumun kirjassa. Ortodoksisuuteen päin joitakin muistan: Eli meilläkin tullaan juhlallisempina pyhinä ristisaattona kirkkoon, laina ortodokseilta vaikkei se heidän liturgiaansa kuulukaan, niin onpa jossakin, samoin ortodokseilla on "kripareita" , vast. luterilaiset "riparit", jonka jälkeen kuulemma "tytöt kukitetaan" (Merras).
Itse kitisen rippiä, sillä katekismuksen mukaan se kuuluu lapsenoikeuksiimme, ja usein auttaa parannuksenteossa. Ihmisen saattaa olla pakko paaduttaa itsensä jos hän ei kestä tunnonvaivaa, ja koska "Ihmisen Pojalla on oikeus antaa maan päällä syntejä anteeksi" ja kirkolle on perinteisesti jätetty myös sielunhoidolliset avaimet, on outoa jättää ne ruostumaan. Kyllä ne on käyttöön tarkoitettu siinä kuin Ehtoollinenkin, eikä yhteinen rippi riitä kaikille eikä jokaisessa tilanteessa. Ehkä pitäisi - Luther oli eri mieltä.