Tätä juuri toivon: että Jumalan sana paljastaa syntisyytemme ja ohjaa Jeesuksen luo, joka antaa voimaa kilvoitella syntiä ja pahuutta vastaan. Tuo saarna koskien puheita teki, jotenkin niin konkreettiseksi sen asian, että pahuus on niin konkreettista jokaisessa päivässämme! Meidän pitää todella joka hetki hengessämme hakeutua 'Hyvyyden Voiman' ihmeelliseen suojaan. Muuten hukumme.
Peeco, yksi ajatus tätä koskien.
Onko mahdollisesti kaipauksessasi suurin asia kuitenkin kaipaus päästä lähemmäksi Jeesusta? Ymmärtämään paremmin koko tapausta? Saada jokin konkreettinen kokemus siitä että tulet vedetyksi armon piiriin? Enhän minä sitä voi tietää. Mutta kun kirjoitat esimerkissäsi: Juuri tätä olen kaivannut... niin kysyisin mielelläni sentään. Armoahan sinä silloin ikävöit. Kauhun ja huojennuksen vaihtelu jää pois, jos puhe on pidättyväisempää, se on totta. Viisas veneilijä nyt ei purjehdi ihan Ruotsinlaivan kyljessä vain harrastaakseen keinumista, ja tuo itsetarkoituksellisena kaataa veneen, tai tekee kipparista hieman hymyilyttävän. Useimmille elämä on juuri sitä vatsan vääntävää pahuutensa kanssa ahdistumista ja syyn ja seurauksen miettimistä ja murehtimista ilmankin.
Samoin meillä pidettiin parannussaarna, mutta se koski sitä, että itsekseen hengellisyydellä herkuttelu on itsekästä kuin mikä, ja tuosta nyt ei tarvittu edes esimerkkejä, kun mainittiin puhe ja kielen synti. Kuka ei esimerkiksi koskaan puhu takanapäin pahaa, tai anna väärää todistusta lähimmäisestään? Harvaksi taitaa huveta joukko. Kuitenkin kristiunusko, joka ei kristityn mukana leviä maailmalle ja
muuta sitä käytöksen muuttuessa, on mitä itsekkäintä, pam. Malmin seurakunta vietti kirkkonsa 30-vuotisjuhlamessua, mutta käsittämättömällä tavalla meidän kirkkoherra, jonka saarnoista muutenkin pidän, onnistui yhdistämään sekä jonkinlaisen juhlaviriutelmän että selkeän tekstissä pysyvän saarnan. Miksi ei muutenkin aina näin:
Tekstistä haluaisin saarnattavan, en pakolla väkertäen "laista ja evankeliumista" joka ikinen pyhä, jos tekstissä ei löydy molempiin elementtejä, ehkä ensi vilkaisulta ei kumpaakaan. Minusta hienointa evankeliumia oli, kun hän pyysi seurakuntaansa kunnolla ja huolellisesti kuuntelemaan kaiken mitä sanotaan Ehtoollisen asetussanojen alkaessa.
Miksi se ei Kristusta kirkasta, laki, mutta armon hän tuli tuomaan meille. Pelkkänä lain saarnana, pahoin pelkään, hän jää yhdeksi "historian suurista moraaliopettajista".
