Kun Akuankka miettii vastausta, mietin elämäni merkillisintä taksikyytiä. Halusin sinne körttimessuun (oli sanajumalanpalvelus) ja jotta olisin paikalla kahtakymmentävaille viittä, ja jalka ei salli juoksentelua, tilasin taksin. Se saapuu kun o-dot-taa. Eli olin juuri soittamassa uudelleen, joskus täytyy.
Kuski jää arpomaan että Kiviportintie 5. Ja sitten hän alkaa filosofoida että kirkko... Kirkkopa kirkko, minä vastaan. Hän päättelee (?) että kyseessä täytyy olla Myllypuron kirkon. Käymme asiallisesti keskustelua, jotta ei pitäisi olla, jolloin hän hukkuu kokonaan, kun kiviportintie on "siellä". Sanon että jos lähettäis kun on vähän kiire. Hän lähtee semmoiseen suuntaan että pahaa ennustaa, teemme kelpo ajelun Länsimäessä ja Tikkurilassa, ja hokee erilaisia loistavia ajoratkaisuja, ja tahtoisi edelleen tivata missä kirkko on... sanon että olkoon ny missä vaan kunhan on annetussa osoitteessa. Sitten olemme eksyksissä kokonaan. Kun minä jo alan ihmetellä,. että pinnani pitää näinkin hyvin mutta kyllä se jo kiristyy, hän löytää määränpään keskeltä rakennustyömaata jossakin itä-Helsingissä and proudly presents: Tässä se on.
Niinhän siinä on, Kiviparintie. Sanon että me emme ole menossa tuonne. On löydettävä Kiviportintie. Kierrettyämme jälleen juuttuaksemme samoihin liikennevaloihin totean että en voi oikein muuta kuin sanoa osoitteen, sitten toivon, että minut viedään siihen osoitteeseen. Jätin viiskymppisen ja ryntäsin sisään, mutta jokin minua jäi siinä kyytijässä ahistamaan. Punakka, sekaisin vähän kaikesta, sormet vapisi pahoin kun näppäili sitä suunnistuslaitetta ja etsi siitä oikeita kirjaimia, ja ilme kuin piestyn koiran. Mutta kyllä mie koko lailla ittekseni kiroilin...
