Mutta miksi tehdä rukoilemisen määrästä itselleen ongelmaa? En kenties vain ymmärrä mitä tarkoitat. Tuo on vähän kuin lääkeresepti: Annosta ei saa ylittää. En tiedä miksi mieleenikään ei ole tullut, että rukoilisin liikaa? Tai että rukous minulla olisi jokin performanssi, tai liiallisessa määrin koko homman väärinkäyttöä. Kun me pelkäsimme Neiti Kesäheinän puolesta, jokainen takuulla rukoili itsekseen ja erinäisiä öitä läpeensä, vain koska olimme niin hädissämme (tosin ei siitä ole puhuttu). Tosin itse olin niin kauhistunut etten pystynyt. Siis minä vain valvoin ja pelkäsin.
Dosentti kirjoittaa, kun hänen vangitsemisensa jälkeen ensimmäinen isku kohtasi hänet,
ettei onneksi ole tilannetta josta ei johtaisi tietä Jumalan luo. Hän saavutti tyyneytensä sitä tietä kulkien, eli käsittääkseni rukoillen, lisäksi tämä erittäin järkimies oli opettanut saarnaajaseminaarissaan (pakollinen osa pappiskoulutusta) opiskelijat mietiskelemään saarnatekstejä Jumalan edessä - kai hekin rukoilivat - ja hiljentyivät muutaman tuntia päivittäin. Vallan opettelivat koko käytännön.
Jeesus rukoili ymmärtääkseni hyvin paljon.
................................
Itse yrittäisin rukoilla siten että myös kuuntelisin. En minä odota ilmestyksiä, merkkejä, ihmeitä tai sisältäni kuuluvaa neuvoa. Mutta sitä kyllä, että saisin aamulla kuin lumen luotua, niin että polku olisi kaiken aikaa auki ja kuljettavissa. Rukouksen soisin olevan kuin hengittämisen, yhtä läsnäolevaa ja jatkuvaa, sillä se tyynnyttää minua, ja toivoisin, että niinä aikoina joina olen terveenä, myös ymmärtäisin, mitä Jumala minulta odottaa... kun elämä on hieman konstikasta. Ja jotta Jumalalta tulisi apua minun kauttani joskus jollekulle. Ja ellei sitä tule kuten ajattelin, olisin huoleton - näin on minun elettävä, sillä tehtyäni parhaani jätän jutun Jumalalle - en jaksaisi muutoin mitään, ja nyt jaksan.
Minun kai on vain pakko yrittää elää näin, Olisin tosi onneton ellen saisi. Minulle on, kuin ei olisi eriukseen uskonelämää ja elämää, koska en pärjää mitenkään elämässä ilman Jumalaa. Ei se päälle näy, mutten usko että Jumala hermostuu siihen että minulla on koko ajan kuin puhelu kesken sinnepäin... Toivoisin vain yhtä, sitä, että varjeltuisin sairauspuuskista, ja pahuksesti tarvitsen ymmärrystä maailman arkisimmissa valinnoissa.
Ja jos ja kun ei, vaan niitä tulee, osaisin korjata mikä särkyi. Minulla on hätä tästä, sen takia koko ajan rukoilen myös. Olen maailmassa joka tapauksessa myös
muita varten, työtä tehdäkseni, kutsuttuna palvelemaan, ja se on aivan oikein... asiat vain eivät suju kuten terveillä aivoilla. Sen tähden nain minulla. Ei se kai ole jumalanpalvelustakaan, vaan jotain... tavallista elämää.
En pärjää muutoin. Näin olen onnellinen, ja pystyn ottamaan iisisti. Asiat jäävät tiheästi viisaammalle. Kun hyviä valintoja ei ole, ei tällekään ole vaihtoehtoa.