Pistäkääpäs pikkuisen epäonnistumisianne tänne.
Vahingonilo on hauskaa.

Kait sitten yllyttäjän tulee aloittaa.
Kamalimmat epäonnistumiset on kait olleet, kun on lähestynyt nuoruudessa jotain ihastumiskohdetta.
Kerran hengellisessäkokouksessa oli yksi tyttö johon olin ihastunut ja hän istui keskellä kokoushuonetta yksin penkkirivillä ja menin sitten viereen tai kysyin, et voinks tulla tähän seuraan sun kaa kokousta tai jotain tyhmää, et onko tässä tilaa.
Istuin samalla alas ja tyttö lähti.
Takana jossain alkoi joku tyttöporukkaa nauramaan ja pikkasen mua hävetti.
Pooh, elämä on.
