Minun piti saada miettiä mitä Jampe kysyi. Luulen että osaan nyt vastata mutta ihmeessä, Jampe, sano jos en. Meridän elämämme pohjavirtaa ovat toisaalta pyrkimys laajentaa, lisätä, kokea, ja tietenkin lisätä elämää maan päällä, eli tuottaa jälkeläisiä, toisaalta pyrkimys vähentää, vaimentaa, hillitä saattaa äänettömäksi. Viimemainittua Melanie Klein nimittää "kuolemanvietiksi" muttei ihmisessä ole mitään sellaista. Ikonen ja Rechardt ovat kirjoittaneet näistä ihan tosihyviä juttuja, Eros ja Thanatos, ja selvitelleet kypsimpiä tapoja pärjätä niiden kanssa.
Siten, jos ajattelee että ihminen saattaa lopulta haluta heittää seinään vauvan joka huutaa tauotta, tai vaientaa sen miten tahansa muuten, edustaa halua saada levätä. kuten koko Thanatos. Thanatos itse oli antiikin tarustossa lautturi, joka saattoi ihmisiä kuoleman virran ylitse tuolle puolen.
Nämä halut eivät muutu, eivät liioin niiden tuottamat tietoiset ajatukset. Ihmisen olisi kyettävä valvomaan niitä niin, että kumpikin palvelee elämän säilymistä. Nuo Thanatoksen poikimat ajoittain kauhistuttavat mielikuvat ja ajatukset eivät ole syntiä. Kauhistuttavaa on, jos ihminen toteuttaa ne.
Tämä kuulostaa puutteelliselta koska se jättää ryhmädynamiikan näennäisesti käsittelemättä. Sopii kysyä, kuinka ihminen hakee mielihyvänsä!! (Eros)
Ja pysyvä kysymys vailla vastausta on: Kuinka ihminen saattaa antaa ainoansa vastustaessaan suuren ryhmän pahaa? Sen tähden Bonhoeffer ja natsi-Saksa ovat hyvä tutkimuskohde, se on niin pelkistetty. Olisi muitakin, ilman muuta, mutta Dosentti kuvasi omat kokemuksensa varsin elävästi kieltäydyttyään kolmasti pakenemasta, viimeisen kerran vankilasta, vain, koska olisi vaarantanut paollaan oman veljensä ja muitakin. Vaihtoehdon hän tiesi ja kykeni silti niin toimimaan. Neljä kuukautta ennen kuolemaa, natsien kellarissa, on kirjoitettu runo hyvien voimien suojasta.
Bonhoefferin takana ja vierellä näkee Kristuksen, siitä ei pääse millään. Tomi Karttunen kirjoitti kerran minulle: Kukaan ei ole aivan entisensä tutkittuaan Bonhoefferin ajattelua - hän on systemaattisen teologian puolella tehnyt huippuväikkärin. Ei, koska kohtaa Kristuksen, ja dos, jää syrjään.
Hän oli niin likeisessä kontaktissa Jumalaan, olipa missä hyvänsä, että sen suorastaan haistaa! Ja pakottaa ajattelemaan, kuinka ainoastaan ilminen voi toteuttaa suomalaisen runoilijan, Sarkian, säkeet:
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. Paitsi, että hän kesti kivunkin, eikä koskaan yksin.