Uudestisyntyminenkin voi olla joko kertakaikkinen tapahtuma (Jh 3:5), josta uskon elämä alkaa, tai mahdollisuus uusiutua yhä uudelleen (1 Pt 1:23, 1 Jh 3:9). Suomen kielen aikamuodot eivät saa tätä näkyviin niin kuin kreikan, jossa menneen ajan aikamuodoista näkee, onko tapahtuma kertakaikkinen vai toistuva.
Joissakin lähinnä helluntailaisuuteen liittyvissä ryhmittymissä ihminen on välillä uskossa, välillä ei, riippuen siitä kuinka onnistuu elämään. Siinä ei pelastusvarmuudelle ole sijaa. Luterilaisuudessakin olen tavannut monta eri käsitystä:
1. Kasteuudestisyntyminen
2. Kasteuudestisyntyminen + uusi uudestisyntyminen uskoontulemisessa (mm. Katekismus -48 ja Tiililän opetus)
3. Uudestisyntyminen uskoontulemisessa (Gal. 3:2,5)
4. Päivittäinen uudestisyntyminen
On totta, että suomenkieli ei aina kerro, mistä on kysymys. Esim. Saarnivaara selittää alaviitteessä tuota mainitsemaasi kohtaa, jossa sanotaan, ettei Jumalasta syntynyt tee syntiä siten, ettei Jumalasta syntynyt voi tehdä syntiä jatkuvasti ja että synnin tekeminen tarkoitaa synnin jatkuvaa harjoittamista. Mutta tämäkään ei selitä asiaa tyhjentävästi ja kuten sanoit ilman kreikan kielen tuntemusta asiaa on vaikea ymmärtää. En kuitenkaan tällä perusteella menisi sanomaan, että Raamattu puhuisi uudestisyntymisestä useammassa merkityksessä (paitsi Matt. 19:28, joka ei kuitenkaan liity tähän). Enkä voi uskoa siihen, että ihminen voi tänään olla uudestisyntynyt ja huomenna ei. Puhuisin mieluummin uudistumisesta täysin erillään uudestisyntymisestä, sillä eihän Jumala hylkää lastaan ihan noin vain.
Kun Raamattu puhuu uudestisyntymisestä, niin se mielestäni kaikissa tapauksissa tarkoittaa sitä, että Pyhä Henki tulee sydämeen. Pyhäkoulutermillä ilmaistuna: Jeesus kolkuttaa ovella ja kun avaat oven, Hän tulee sisälle asumaan.
