Mitä kristillisyys on?

[Pena]

Jos Luther tarkoitti paavillisilla ylipäätään roomalaiskatolista, niin veljellämme lienee ollut jo monta yllätystä suuren rajan tuolla puolen. Pääsylippuja taivaan iloon eivät nimittäin jaa luterilaiset eivätkä karismaatikot. Kaikki valta on Kristuksella.

Eiköhän Luther ollut omasta mielestään katolinen kristitty. Juuri paavin käynnistämä pääsylippujen kaupittelu sai hänet puuhaamaan uskonpuhdistusta.

[Sanneli]

Eiköhän Luther ollut omasta mielestään katolinen kristitty.

Sama itelläkin tuli heti mieleen. Eihän Lutherin päämääränä ollut perustaa omaa kirkkoa vaan puhdistaa katolista.

[Leena]

Tämä on totta, kannattaa lukea edesmenneen prof Heikki Kotilan ja jonkun toisen "Luther, kirkon poika" tai Kaarlo Arffmannin "Mitä oli luterilaisuus".  Sitäpaitsi me olemme virallisesti vapauttaneet toisemme vanhoista oppiriidoista jo 1999 - eihän siinä mennytkään kuin viisisataa vuotta.

Mutta yhtä minä kysyisin Onesimus, ja toivon ettet nyt pahastu. Ajattelitko kysyä jotakin, vai oletko enemmän niinkuin kertomassa jotakin uutista?  Arvatkaa kuka nousi kuolleista? Ette ikinä usko!       

[onesimus]

Mutta yhtä minä kysyisin Onesimus, ja toivon ettet nyt pahastu. Ajattelitko kysyä jotakin, vai oletko enemmän niinkuin kertomassa jotakin uutista?  Arvatkaa kuka nousi kuolleista? Ette ikinä usko!    

En ajatellut kysyä, vaan kysyin. Olisi kaiketi pitänyt kysyä: Mitä kristillisyys ei ole?

Suurin ongelmamme taitaa olla siinä, että me, jotka pidämme itseämme kristittyinä, emm lainkaan tajua sen uutisen suuruusluokkaa, mitä meidän tulisi julistaa tavalla tai toisella. Jos se yleisesti ymmärrettäisiin, tidotusvälineet jauhaisivat sitä aamusta iltaan.

Kristillisyys ei ole sitä, että osaa tarpeeksi vitsikkäästi vastata elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Kristillisyys on jotain muuta.

[Leena]

En minä sano kuinka kysymys tulee esittää vaan oletko opetusmielellä liikkeellä?  Se minua kiinnostaa ja jos minulle esitetään tuo kysymys kadulla, kysyn tavallisesti tällä tavalla kysyjältä.   Ajattelitko kenties että en tiedä tai kuinka milloinkin.  Tavallisesti kuuntelen alkuun, sitten tulen uteliaaksi. Mitä hän tahtoo kertoa minulle?  Jotakin, jonka hän arvelee menneen juuri minulta kokonaan ohi?  Ei sillä ole tarkoitus loukata.  

Eikä koskaan voi tietää mitä tuo toinen toivoo, toisinaan ihmettelen kristillisellä keskustelusivustolla tällaista kysymystä vain. Niitä aina joskus tulee vastaan. Taisin tulla itse jokin vastaava plakkarissa, koska minulla oli käsitys siitä että voisin täällä hengellisesti hyvin, ja halusin tarkistaa jotakin.  En esittänyt erityisen älykkäästi, se oli joskus, milloin hän oli.  En muista.  Mutta se taisi käsitellä heränneen kansan määrällistä Raamatun lukua tai sen tapaista, ei edes laadullista...    Onhan siitä jo joku vuosi.

Mutta vähän luulen, ettet saa täällä tuohon kauhean selkeää selvitystä, sillä nämä ovat aika nöyrää väkeä puhumaan etenkään nyt omasta kristillisyydestään. 

[onesimus]

Mutta vähän luulen, ettet saa täällä tuohon kauhean selkeää selvitystä, sillä nämä ovat aika nöyrää väkeä puhumaan etenkään nyt omasta kristillisyydestään.

Se nyt vain sattuu tämän päivän Suomessa olemaan niin, että puhe kristillisyydestä on tabu. Luulisi kuitenkin, että foorumilla, joka pitää itseään kristillisenä, voisi avoimesti puhua erityisesti pääasiasta. Jos joku puhuu omasta kristillisyydestään ja omista kokemuksistaan tai niiden puuttumisesta, niin niistäkin tulisi voida puhua. Ei kaikkia keskustelun avauksia pidä ymmärtää niin, että joku haluaa opettaa tietämättömille kuinka asiat ovat. Minusta kristillisyydestäkin voidaan keskustella ilman sarvia ja hampaita kunkin omista lähtökohdista olkootpa ne sitten oikeita tai vääriä.

Sikäli kuin herännäisyys liikkeenä on minulle tuttua, niin siihenhän on alunperin kuulunut avoin keskustelu nimenomaan uskon kysymyksistä, mikä on ollut mielestäni vain hyvä asia. Siksi toivoisin täälläkin avointa keskustelua keskeisistä kysymyksistä. Valitettavasti täällä esiintyy tyyppejä, jotka "tietävät kaiken", mutta eivät suostu näkemään asiaa muuta kuin omasta näkökulmastaan. Semmoinen käytös tekee täällä olon jossain määrin kyseenalaiseksi, ja varsinkin siihen liittyvä toisinajattelun halveksunta.

[onesimus]

Saanen vielä lisätä tähän yhteyteen käsitykseni siitä, kuka on oikea kristitty.

Mielestäni “oikea kristitty” on uskonsuuntaan katsomatta sellainen ihminen, jonka ainoa pelastumisen toivo on ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän voi olla monin tavoin puutteellinen ja joidenkin mielestä hän on kokonaan luopunut uskostaan, kun hän on menettänyt uskon itseensä ja omaan “uskovaisuuteensa”.

[Leena]

Taisit lukea vastaukseni hieman huolimattomasti.  Ei nimen omaan ole tarkoitus ketään loukata, ei ketään tai mitään teemaa sitoa, tuo vain on minun oma havaintoni muutaman vuoden ajalta.  "Mitä kristillisyys on?" johtaa - tältä minusta näyttää - liian nopeasti tukkanuottaan "oikeasta" ja "väärästä" tavasta uskoa,. vaeltaa, jopa tarkoittaa jollakin sanomallaan sitä tai tarkoittaa tätä. Käytän äkkiä jotakin ilmausta toisen mielestä "väärin" eikä saada kuin suuri suru molemmin puolin.  Ihmiset vastaavat, itsekin vastaan, mutten milloin hyvänsä enkä milloin vain kun joku haluaa.  Se ei ole aina tarkoituksenmukaista.

Usko on toisaalta jaettavinta, toisaalta yksityisintä mitä on, sillä se on vaellusta Kristuksen opetuslapseudessa. Pidän Bonhoefferin ajattelussa juuri siitä, kuinka hän havainnoi, miten meille syntyivät käsitteet "oikea" ja "väärä" syntiinlankeemuksessa. Ne ovat välttämättömät - nyt. Sitä ennen elimme sen kaltaisessa Jumalan yhteydessä, että me emme niitä tarvinneet.  Niitä tarvitaan jo juridiikan perusteiksi,. mutta juuri kun jokin "kristillisyyttä" kyselevä teema halutaan framille, tulen varovaiseksi.  Oikea ja väärä ovat aivan liian nopeasti esillä. Ja juuri sitä kavahdan ja jätän Jeesuksen ja kunkin hänen seuraajansa kahden kesken selvitettäväksi.  Joka näkee tehtäväkseen toimia toisin, hän toimii.  

Kuitenkin voimme tietää sen vain itsestämme. Se mikä on kristillisyydessä minulle oikein tai koko sanan merkityssisältö, ei toiselle ehkä vain ole, ja sen tähden ainakin itse olen mieluummin hiljaa. Muistan, että tuo ajattelu on ensinnäkin kirjaimellisesti syntiinlankeemuksen nimi, tulla Jumalan tavoin tietämään oikea ja väärä,   -- toiseksi, kun langennut  ihminen sitä alkaa käyttää, hän saa surullista jälkeä aikaan.   Itse luotan siihen, että täällä on jokainen tuon kysymyksen jo selvittänyt, mutten millään tavoin halua asettua keskustelun tulpaksi. Kerron vain oman näkemykseni, ja kun nyt olen sen kertonut, ajattelin olla tähän puuttumatta.

Mutta se kirja ("Etiikka", löytyy englanniksi ja saksaksi) kannattaa itse lukea. Sen alle kannattaa katsella  "Schöpfung und Fall" niin se avautuu paremmin.  Tuo käsitteenmuodostus ja tapa ajatella on toisaalta erittäin periuluterilaista sillä Bonhoeffer saattoi mätkiä muita teologeja ja mätkikin, muttei koskaan Lutheria.  Toisekseen pidän hänen ihan omanlaisesta raikkaudestaan.

No jaa... täytyy myöntää että hänen asemassaan oli oikein pitää meteliä "väärästä" kristillisyydestä, sillä ei se voi tunnustaa uskoa Saksan kansaan tai arjalaisen rodun ylemmyyteen jne jne Pidin siitä että hän eli niin intensiivisessä uskonsuhteessa, ettei toiminut ellei ollut vakuuttunut siitä että valtakirja tuli Yläkerrasta. Eikä ikinä sanonut niin vaan että täytyyb käyttää tässä järkeään nyt vaan.  Hän muuten rukoili ja luki Raamattua kovasti paljon.   Niin Leena ajattelee...  

[onesimus]

Pieni alakouluikäinen poika istuu mummonsa kanssa kirkossa. Kirkon kauniit ikkunamaalaukset kiinnostavat poikaa enemmän kuin itse kirkonmenot, ja innoissaan hän katselee ikkunoita, joiden lävitse auringon säteet paistavat.

- Mummo, keitä nuo ihmiset ovat noissa ikkunoissa, kysyy poika. - Ne on kristittyjä, sanoo mummo ja käskee pojan olemaan hiljaa.

- - -

Koulussa uskontotunnilla opettaja puhuu kristityistä ja kysyy lapsilta, osaisiko joku kertoa, minkälainen ihminen on kristitty.

Pieni, kirkossa istunut poika viittaa innoissaan.

- Opettaja, opettaja, minä tiedän. Kristityt ovat semmosia, joitten läpi paistaa aurinko.

[Jampe]

Suurin ongelmamme taitaa olla siinä, että me, jotka pidämme itseämme kristittyinä, emm lainkaan tajua sen uutisen suuruusluokkaa, mitä meidän tulisi julistaa tavalla tai toisella. Jos se yleisesti ymmärrettäisiin, tidotusvälineet jauhaisivat sitä aamusta iltaan.

Kristillisyys ei ole sitä, että osaa tarpeeksi vitsikkäästi vastata elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Kristillisyys on jotain muuta.

Olen eri mieltä. Ei meidän mitään tarvitse "julistaa". kirkko julistaa jo!  Kaikki tämän maan ihmiset tietävät nämä asiat riittävän hyvin suhtauakseen niihin joko kiinnostuksella tai välinpitämättömyydellä.


ja se "oikea" kristillisyys on sitä että maamies tonkii kiviä pellosta otsa hiessä ja känsäiset kourat mustina mullasta ja vie perheensä ruokapöytään sen mitä pellosta sai.  Siinä on parhain jumalanpalvelus jonka rinnalla kaikki maailman puhe ja kaikenlainen uskon-intoilu ja riekkuminen on pelkkää merkityksetöntä sirkusta.

[PekkaV]

Kilvoittelevan lähimmäisen esimerkki puhuu puolestaan.

[onesimus]

ja se "oikea" kristillisyys on sitä että maamies tonkii kiviä pellosta otsa hiessä ja känsäiset kourat mustina mullasta ja vie perheensä ruokapöytään sen mitä pellosta sai.  Siinä on parhain jumalanpalvelus jonka rinnalla kaikki maailman puhe ja kaikenlainen uskon-intoilu ja riekkuminen on pelkkää merkityksetöntä sirkusta.

Mistä tuon olet oppinut? Et ainakaan Paavalilta.

[Jampe]

Ymmärrän että tuo kaikki näyttää halveksittavalta ja vähäpätöiseltä jos on tottunut ajattelemaan itseään suurena ja ylväänä Jumalan palvelijana. 

[PekkaV]

Kilvoittelevan lähimmäisen esimerkki puhuu puolestaan...

ja evankeliumin julistaminen. Teoria tukee käytäntöä ideaalitilanteessa. Muulloin, tosin ei usein, teoria lyö käytäntöä korville ja käytäntö potkii teoriaa p...iille.

[Salis]

Ymmärrän että tuo kaikki näyttää halveksittavalta ja vähäpätöiseltä jos on tottunut ajattelemaan itseään suurena ja ylväänä Jumalan palvelijana. 

Kristillisyys onkin sitä, että ymmärtää olevansa munaskuitaan myöten pieni ihminen, maan matonen, hiekan jyvä kaikkivaltiaan Jumalan edessä.  Kristillisyys on sitä, että rakastaa vihamiestä niinkuin itseään. Kristillisyys on anteeksiantamista ja rakkautta kanssaihmisiä ja Jumalaa kohtaan.