Kasvit

[Pena]

No näinpäs, eiliseen verrattuna koivut on jo paikoin ihan hiirenkorvilla ja kukassa..onpa ihanaa nauttia koivujen kevääseen heräämisestä nyt, kun se ei enää monien vuosien jälkeen tarkoita itselle karmeaa kutinaa ja tukkosuutta...  Edelleen kyllä sympatiapisteitä saavat kaikki koivuista ym."pölisijöistä" kärsivät...myös ne jotka joutuu kuuntelemaan miun pölinää...

Pölise vain kilpaa koivujen kanssa, minulla on laatikollinen allergianappeja!

[Pyryharakka]

Satmanin kukka on lähellä, mutta ei se ole se miun.
Nyt kun mennään mökille täytyy tarkastaa joko niitä on. Sen voin kyllä kerätä ja prässätä, mutta en sitä ruttojuurta. Se on sellainen  j y t k y.

Palataa loppuviikolla taas kasveihin.   

   Juu, älä jytkyä prässää, se kyllä tunnetaan. Tuo Satmanin kukka ei myöskään ole se, mitä täällä vanhastaan on kuivilla rinteillä. Katsellaan ja ihmetellään sitten porukalla Oulusa.   

[Pena]

Minulla on vielä koulussa kerätty herbaario tallella. Otanko sen mukaan Ouluun?

[seppos]

Minulla on vielä koulussa kerätty herbaario tallella. Otanko sen mukaan Ouluun?

Minulla myös, mutta en ota sitä penkiksi mukaan juhlille. Olen edelleen kiitollinen vanhemmilleni, jotka keräsivät iltakävelyillään enimmän osaa kasveista.

[Tiitiäinen]

Miullakii on herbaario ja se on vieläpä aika pränikkä...alle 5 vuotta vanha...kattaa muistaakseni noin 120 kasvia ja täydet pinnat sillä tärähti, eli jopa sarat on oikein, jota pidettäköön saavutuksena  koulussa oli opetuskasviossa tinajäkälä joka oli näppärästi lihvattu kartongin ja kontaktimuovin väliin...näytteen iästä kellään ei ollut havaintoa, mutta kutsuimme sitä kuvaavasti kosmiseksi pölyksi, koska muovin alla oli enää tinanharmaata mujua...jännä juttu, ettei kukaan tunnistanut ko. jäkälää maastossa...  Mutta kasviteipeillä pahveihin kiinnitetyt näytteet 20-luvulta olivat vielä todella edustavia..eli mitä päättelemme tästä, oikeaoppisella arkistoinnilla herbaario kestää vuosikymmenet todella hyvänä.

[Pena]

Omassa pinkassani oli nippanappa vaadittu määrä kasveja. Niistä opettaja totesi joidenkin olevan samaa lajia ja hyväksyi kokoelman rimaa hipoen. Sarat olivat varmaan yksi ongelma. Muistaakseni olin myös väittänyt hiukan kitukasvuista punapeippiä sepiväksi.

Koululaisvitsihän menee niin, että opettaja arvosteli koulupojan kasvion:

- Isällesi annoin näistä kasveista kiitettävän. Isoveljesi sai näistä tyydyttävän, koska hän oli sentään vaihtanut ne uusille papereille. Sinä saat välttävän, kun olet vaihtanut vain nimilaput uusiksi.

[Riitta-mummi]

Kyllä se kasvienkeruu on kai, meitä jotka sen suorittivat, seuraamaan luontoa tätltäkin osin.

Kerrankin Kasiniemessä on kevät samassa aika-taulussa kuin täällä kaupungissa. Lämpimien paikkojen koivut hiirenkorvilla, valkovuokot kukassa ja pihlajissa silmut pullollaan.

Ihan en vielä nähnyt kuusissa "kynttilöitä", niitä punaisia joista käpyjä tulee.

Myyrät olivat syöneet kaikki Mustialan ruusuni  n. 1 m korkeuteen. Panin kaikki matalaksi. Myös sireeni oli maistunut, mutta se kaunein ruusuni on myös  herkullisin. Pihassa ne olivat talvehtineet kuloheinän ja sammalikon alla, tehneet käytäviään ja kolojaan. Haravalla saikin helposti mullan näkyviin.

Lipstikassa on jo 10 cm uutta kasvannaista.

Käänsin kompostin ja harasin kuolleet masikantaimet (pakkanen tai myyrät) pois. Uutta kehiin.

Oi ihana huhtikuu!

[Leena]

Minulla myös, mutta en ota sitä penkiksi mukaan juhlille. Olen edelleen kiitollinen vanhemmilleni, jotka keräsivät iltakävelyillään enimmän osaa kasveista.

No jos sinä kehtaat tunnustaa niin kyllä minäkin...   He osaavat ne edelleen aika hyvin.

[seppos]

Kyllä se kasvienkeruu on kai, meitä jotka sen suorittivat, seuraamaan luontoa tätltäkin osin.

Kerrankin Kasiniemessä on kevät samassa aika-taulussa kuin täällä kaupungissa. Lämpimien paikkojen koivut hiirenkorvilla, valkovuokot kukassa ja pihlajissa silmut pullollaan.

Ihan en vielä nähnyt kuusissa "kynttilöitä", niitä punaisia joista käpyjä tulee.

Myyrät olivat syöneet kaikki Mustialan ruusuni  n. 1 m korkeuteen. Panin kaikki matalaksi. Myös sireeni oli maistunut, mutta se kaunein ruusuni on myös  herkullisin. Pihassa ne olivat talvehtineet kuloheinän ja sammalikon alla, tehneet käytäviään ja kolojaan. Haravalla saikin helposti mullan näkyviin.

Lipstikassa on jo 10 cm uutta kasvannaista.

Käänsin kompostin ja harasin kuolleet masikantaimet (pakkanen tai myyrät) pois. Uutta kehiin.

Oi ihana huhtikuu!

Muuten jos et ole huomannut, niin rauduskoivuun tulee lehti viikkoa nopeammin kuin hieskoivuihin.

[Riitta-mummi]

Hetkinen!  Eikö päinvastoin.?

Visakoivu on kyllä rauduskoivu. Se on meillä ensimmäinen, mutta sitten nuoret hieskoivut. Viimeisenä ne vanhat jytkyt rauduskoivut.

En käy kinaamaan. 

[myyrä]

Minä keräsin kasvini itse. Harmi kun ei muista, mitä olin siihen laittanut, mutta rannassa kasvoi myrkkykeisoja. Lienenkö sellaisenkin siihen repinyt. Läpi se kyllä meni kirkkaasti, sen muistan.

[Riitta-mummi]

Minäkin keräsin itse, paitsi yhtä: tanakan kiurunkannuksen äiti toi tuttavien maalta Hollolan Nostavasta.

Minulla oli myös kangasvuokko. Ei taitaisi mennä nyt läpi.
Joistakin arkeista tehtiin taulut, mutta kaunis viininpunainen Herbarioni on monissa muutoissa kadonnut.

Opettajan, maisteri Lajasmon innostus sai minutkin innostumaan aineesta. Sama historian kanssa, opettajan ansiota.

[Tiitiäinen]

Villivihannekset tulevat jälleen!  eilen jo pupelsin hiirenkorvia ja vuohenputkia menemään, jälkimmäisen lajitunnistuksessa oltava satavarma ennenku saa syödä, sekottuu helposti myrkyllisiin kavereihinsa.

Oih...löytäisipä paikan, josta saisi puhdasta nokkosta...kävelytien varressa oli niin mielettömän mehukkaitta mutta toivottoman törkysiä nokkosia...karjalaisen voimanaisen rautainen pirtelö sisältää pari nippua tuoretta nokkosta huuhdottuna, reilusti pakastettuja mustaherukoita ja hieman vettä, ehkä pienen hippusen laadukasta suolaa ja tarvittaessa vähän hunajaa..se siinä, ja on muuten nannaa...

Suuni oikein kaipaa kaikkia villejä vihreitä makuja, joista saa energiaa ja kaikkia niitä hyviä juttuja mitä ihminen tarvii...

[Pena]

Kerttukin napsii tienposkessa pilkistäviä versoja. Onkohan koiranmuona ollut liian kuidutonta?

[Riitta-mummi]

Istutin perennapenkin tyhjään kohtaan kymmenkunta orvokkia.  En laittanut yhtään keltaista kun narsissit ja krookukset ja voikukat ovat jo sen värin tarpeen tyydyttäneet.  Valkoista, sinisen eri sävyjä ja isäni lempiväriä viininpunaista.

Kylvin myös yhden lapun malvaa, pinkkiä ja valkoista.

Hei Tiitiäinen, Padasjoella olisi muuten puhdasta nokkosta, mutta maaperässä voi olla vieläkin beckerelliä. Tsernobyl 25 v. sitten osui juuri meille. Ja satoi vielä pilven niskaamme.
Kiva kuitenkin kun muistutit nokkosesta, se on juuri sopivan ärhäkkää nyt. Alkuviikosta laitan nokkoskastiketta.