Kenen urheilijan pohdintoja on tuossa alla? Veikkaa ellet tiedä! Nopeimmin oikein vastanneelle kahvit joillain herättäjäjuhlilla jossain!
- Usein olen pohdiskellut: mikä meidän yhteiskunnassamme on vialla, kun uskonnollisuutta nykyisin laajasti pidetään jotenkin kummallisena? Ilmapiiri pyrkii jakamaan ihmiset uskovaisiin ja ei-uskovaisiin, ikään kuin tämmöinenkin rajanveto olisi aina helppo, itsestään selvä ja luonnollinen.
- Ja joillekin ihmisille uskovaisten leimaaminen tuntuu niin helpolta ja tärkeältä. Toisen henkilökohtaisella uskolla ja vakaumuksella ilkkuminen! Miksi uskoa ei voida pitää kunkin ihmisen omana asiana ja sallittavana?
.... Enkä edes tunne olevani erityisen pyhä ihminen; päinvastoin, usein koen nimenomaan olevani henkisesti rikkonainen ja epätäydellinen. Heikko ja syntinenkin.
Risti kaulassani ei todellakaan ole minulle mikään tavaramerkki, jolla olisin halunnut hurskastella. Risti vain on vuosien varrella kasvanut osaksi kehoani, se muistuttaa minua siitä, missä odottaa lopullinen maali ja kultamitaleista arvokkain.
Siis: Kenen urheilijan puhetta ja pohdiskelua tuossa yllä. Ja mikä vuosi?
