Puhelinkeskustelussa erään tänne kirjoittavan henkilön kanssa ¨(näimme totuuden puhumisen tärkeyden hieman erio tavoin),. Hän huudahti silloin asian olevan minun kasvatukseni syytä. Kasvatuksen= Kodin? Kotini syyntä? Niin, aivan. Olen kirjoittanut tänne jotakin, kuinka meidät kasvatettiin raamatunlauseilla. Niin vähästä saattaa mielikuvitusrikkaassa mielessä kehittyä ties mitä. Mutta korjattava se on.
Minulla oli poikkeuksellisen hyvät vanhemmat, hyvät jo siinä, että kykenivät, suurista perheistä kun tulivat, erottamaan epileptisen ärtyvyyden, joka lapsella on aivan tyypillistä,. kiukkuisuuden ja uneliaisuuden muusta uhmailusta ja kiukuttelusta . Vielä myöhemminkin, kun murrosikäisenä kaikki olisi voitu panna "vaikean iän" piikkiin ja rangaista siitä, heillä oli konstinsa erottaa uhma ja kohtaus toisiastaan: Tuijottava katse. Omituinen ilmeettömyys. Äänen muuttuminen. Väsymys.
Arvelen, etten ilman hyvää kotiani, vanhempia, joilla oli käsittämätön kyky alusta saakka ymmärtää ja kuitenkin kasvattaa vammaista esikoista, olisi jaksanut näin pitkälle iloisena ja tyytyväisenä, tapahtuipa muutoin mitä hyvänsä. Siinä että he Raamattunsa tunsivat, en voi nähdä mitään pahaa.. Etäi olen "esittänyt" tervettä huonotapaista mieluummin kuin ollut reilusti sairas, johtui suuresti omasta hämmennyksestäni kodin ulkopuolella. Huomasin toki, että sellainen juttu uskotaan helpommin, kuin, ettei minulla ole nyt aavistustakaan mistä minua nuhdellaan tai rangaistaan. Minua kohdeltiin kuin tervettä. Sain uida ja temmeltää kuin muutkin lapset. Silti aikanani tunsin tunnonvaivoja. Niin pitääkin - se on oikein.
Mutta koska en tiedä milloin minut kutsutaan tästä elämästä, haluan tuonkin asian oikaista. Miten muuten olikin, minulla oli onni varttua perheessä, jossa puhuttiin totta, sovittiin vihoittelut niin, että anteeksipyyntö oli molemminpuolinen - ja anna sinäkin minulle. - kukaan ei riitele yksin, siksipä' ei sovintoakaan tehdä yksin. Siihenkin tarvitaan kaksi,.
Jos mitätön, vitsinä heitetty lause yhdenkin innokkaan foorumilaisen päässä kasvattaa kodistani kokonaisen mörkömetsän,on minun haluni ja velvolliosuuteni oikaista se. Sitä, että meidät totutettiin myös askareisiin en voi pahana nähdä - "ei palveltavaksi vaan palvelemaan". Koska en edes muista missä mokoma huuli on heitetty, jossakin täällä kuitenkin, tulkoon se oikaistuksi.
Aihe: Kodistani (Luettu 7256 kertaa)