Körttiakkain puheenpulinaa 5

[hippiäinen]

Taidatte olla melko konservatiivisiä täällä körttiläisissä?

Olen(ko) siis konservatiinen kun en pidä maustetuista ruuista 

Minulle on sanottu myös, että syön ihan mautonta ruokaa.

Vanhukset eivät yleensä pidä kovin mausteisesta ruoasta.

 

[AKUANKKA313]

Ei tietenkään voi näin suoraa johtopäätöstä vetää, että vähän maustetun ruoan syöjä olisi konservatiivi.
Vanhoilliset uskovaiset ovat yleensä konservatiivejä arvoiltaan.
Tosin nuoremmissa sukupolvissa on uudenlaisia vaikutteita, elleivät he ole kulkeneet
täysin valtavirran ulkopuolella.

[Pyryharakka]

Mausteilla on myös muutakin tehtää, kuin tehdä makua. Olan antanut itselleni kertoa, että tuliset mausteet kiihdyttävät aineenvaihduntaa, lisäävät hien eritystä ja auttavat niinmuodoin kestämään hellettä. 

[AKUANKKA313]

Oletteko tehneet itse sushia suomalaisittain?

Kalliin sushi-riisin, sushi-etikan ja sushi-soija kastikkeen tilalle voi laittaa:
puuroriisiä, suomalaista valkoviinietikkaa ja tavallista soija-kastiketta, johon valmiit sushi-palat kastetaan.

Sushit tehdään kuiviin Nori eli merilevä-arkkiin, jotka kostutetaan vedellä ja sitruunalla. Keitetty ja kylmällä huuhdeltu riisi laitetaan päälle. Riisiin voi sekoittaa valmiiksi sulatejuustoa, mieluiten naturellia oman maun mukaan. Riisin päälle pirskotetaan viinietikkaa ja kylmäsavustettua lohta tai esim. katkarapuja, simpukoita, mustekalaa. Lidlin pakasteesta löydät hyviä ja edullisia mereneläviä sushiin, kuten varmaan monesta hyvin varustellusta marketista.
Lisäksi tietenkin tulista vihreää wasabi-tahnaa, säilyke inkiväärejä paloina, jotta sushin maku kruunautuu.


Japanin kansallisruoka sushi on saavuttanut suurta suosiota Euroopassa jo monen vuoden ajan. Joka puolella on ravintoloita ja baareja, joissa sushia rakastavat voivat nauttia ”trendikästä” japanilaisista syötävää.
http://www.kikkoman.fi/sushikoulu/sushit
http://www.kikkoman.fi/sushikoulu/sushin-valmistaminen
http://www.kikkoman.fi/sushikoulu/lyhyt-sushi-sanasto

[Riitta-mummi]

Enpä ole tehnyt, enkä missään maistanutkaan. Mitä lie tottumattomuutta, ei varsinaisesti ennakkoluuloa. Saamattomuutta paremminkin.

Kun alan ruokahommiin, teen urakalla. Samalla saa lapsenlapsen vauvaperhe tuliaisia.
Nyt on uunissa Janssonin kiusauksia, hellalla siskonmakkarasoppaa ja jäähtymässä Kuningatar-kiisseliä (mustikka-vadelma).

Nämä samat keitot, laatikot, paistetut kalat, puurot ja kiisselit toistuvat n. 3-4 viikon välein. Kun on raaka-aineet paljolti pakasteessa, näin on oltavakin.

[Pyryharakka]

Kyllä se on maan maninio keksintö tuo leivinuuni. Tänään paistoin sämpylöitä, lihapasteijoita, kahta erilaista mustikkapiirakkaa, homperskoita ja vielä on karjalanpaisti muhimassa uunissa. Illalla laitetaan vielä saunamakkarat sinne hikoilemaan.   

[Riitta-mummi]

Myös se on verraton lisälämmön lähde, kodin sydän näillä pakkasilla.

[Atanasia]

Puuhella ja leivinuuni ovat korvaamattomia.

 

Tässäkin 50-luvun kerrostalossa on tietävästi ollut puuhellat.
Miten me pärjätään sitten kun tulee jokin sähkönjakeluhäiriö?

[Pyryharakka]

Mie hämmentelin hellan ääressä jälkiruokaa. Mieheni kurkisti olan yli ja kysyi: "Onks se vääpeliräkää?"    Olihan se.
Mahtaako körttiakat tuntea / tehdä vääpelinräkää?

[Pena]

Luulisin Riitta-mummin ainakin sotilaskotisisarena tietävän tämän herkun.

[Riitta-mummi]

Empä tiedäkään. Olin hengellisissä sisarissa, en muonituspuolella. Epäilisin makaroonivelliä.

[Pyryharakka]

Makaroonivelli on hihnasta olalle.
Vääpelinräkä on minulle ollut lapsuudesta asti tuttu. Kaupungissa asuvina, meillä ei ollut marjoja säilöttynä ja kai siksi yleisin jäkiruoka, mitä äitä sunnuntaisin teki oli juuri vääpelinräkä. Nimi tulee armeijaslagista. Olin viiden vanha kun vanhin veljeni lähti vapaaehtoisena armeijaan. Sen jälkeen olen koko pienen ikäni kuunnellut armeijajuttuja, ensin veljien, heidän kavereiden, omien kavereiden, pulison, sisaren poikien jne.

Vääpelin räkä on hienommalta nimeltään paahtokiisseli.
Paksupohjaisen kattilan pohjalle laitetaan nokare voita ja kaadetaan sinne sokeria. Sokeri paahdetaan kauniin ruskeaksi ja lisätään maito. Kun paahtunut sokeri on kokonaan sulanut maitoon ja se kiehuu, suurustetaan kiisseli. Lopuksi lisätään vaniliasokeria. Tarjoillaan jäähtyneenä.
Ylen harvoin tuota teen. Nyt oli syynä kinuskikakusta yli jäänyttä kinuskia ja ykis avattu kaupan kinuskikastikepurkki, joka ei tehnytkään kauppaansa pakastemarjojen kera. Sitten löytyi vielä jääkaapista yli jäänyttä kermavaahtoa. Kaikki vain sekaisin maidon kera ja suurustamaan. Siitä tuli kyllä aika öklön makeaa. Se oli miesten mieleen.

[seppos]

Meillä on purkkikinuskia käytetty viilin päällä. Kun oikein lusikoi niin hyvin pieni määrä tarttuu lusikaan ja koko viili maistuu kinuskilta. Kokeileppa.

[Riitta-mummi]

Tähän on vielä pakko vastata vaikka uni jo kirvelee silmissä.

Kiisselihän on meilläkin paljon harrastettu, mutta nimittely oli vieras. Minä laitan(se kuuluu kotitalouskeittokirjani resettiin) vadelmahilloa nokareina koristeeksi. Se on kai sitten sitä "verta nenästä".         

Näillä ajatuksilla onkin kiva painaa pää tyynyyn.                         Ninnannunnaa!

[Pyryharakka]

Meillä on purkkikinuskia käytetty viilin päällä. Kun oikein lusikoi niin hyvin pieni määrä tarttuu lusikaan ja koko viili maistuu kinuskilta. Kokeileppa.

Se meni jo.

Lukiovuosina kaupunki tarjosi parina päivänä viikossa välipalaa. Emännillä oli iso kulho fariinisokeria viilipurkkien vieressä. Joku pojista kysyi hyvin epäluuloisena, mitä tuo on. Emäntä vastasi: Apulantaa. Kummstuneeseen katseeseen emäntä vastasi: Menee viili helpommin alas.
Silloin opin syömään viiliä fariinisokerin kanssa. Siitähän tulee hieman samanlainen maku kuin kinuskista.
Lepaalla opin syömään viiliä sokerin ja inkiväärin kanssa. Siellä oli tarjolla viilin kanssa aina sokeria, kanelia ja inkivääriä.