Odotatko joulua?

[Jampe]

Minä en odota. Oikeastaan koko joulu ei jaksa tänä vuonna yhtään sykähdyttää. Hetken hulabaloo vakioruljansseineen ja sitten se taas on ohi. Lapsien takiahan sitä vietetään.

[Riitta-mummi]

Siksi minä juuri taas odotan perhejoulua kun on siunaantunut näitä pieniä. Meilläkin oli sellainen kausi ettei joulussa ollut paljonkaan muuta hohtoa kuin ruoka ja juoma. Sitten lastenlasten myötä muuttui paremmaksi ja nyt 4. sukupolven myötä yhä vain paranee.

Nykyisin ei tarvitse edes kirrellä lahjojen takia kiireisenä täysissä liikkeissä. Raha kelpaa ja ostavat itse mitä tarvitsevat.

Tänä vuonna odotan myös sitä että meillä on jouluviikolla palvelutehtäviä kirkossa. Etenkin aattohartaus on mielessä jo nyt. Sitten joulusauna ja käynti hautausmaalla kynttilät viemässä . Toivotaan että lumitilanne on tämä ja jäälyhtyjä aion tehdä pihaan.

Olen kyllä ihan "jouluihmisiä" syntyjäni.                                                                                                 

[Pirska]

Minusta jo nyt on ihanaa. Sain yhdet sukat valmiiksi ja hartiahuivi on työn alla. Lantut kiehuvat kattilassa laatikkoa varten ja nuoriso on tulossa kotiin joululomalle. Saa laulaa ja pelata yhdessä jälkikasvun kanssa. Ei tarvitse kauheasti stressata siivousten kanssa, kun saa olla yksi siivoajista eivätkä toiset levitä koko ajan tavaroita pitkin huushollia. Lahjojen kanssakaan ei tarvitse niin hermoilla eikä ihan paniikissa lentää pitkin kauppoja.

[Leena]

Luin jostakin tarinan tenavasta jota oli pyydetty luettelemaan vuodenajat. Tekee työtä käskettyä: Kevät kesä syksy talvi joulu.  Luokka ulvoo naurusta.
Minä en olisi nauranut.
Myönnetään; en oikein tajuu...  En edes yritä selittää´...  kynttilät vain... ja jouluverhot... lahjat...  se harmittaa ettei Planin kummilapsille saa enää lähettää lahjoja. Viime joulu oli viimeinen. Syy on se että lasten välit olivat kiristyneet. Yksi kummi lähetti, ja joku kaikkina mahdollisina juhlina jotka se maa vietti,  toinen ei lähettänyt  edes kirjettä.  Tietty tästä tulee mieleen oma lapsuus ja suurten tuloerojen aika. Samassa talossakin joulun pääsanoma koski kysymystä siitä kuka oli saanut mitäkin.  Ikinä en kertonu parhaalle kaverille mitä sain; ok ehkä omassa talossa vähän vähemmän kuin joku muu,  mutta kerran kun ite sain kolmet erilaiset värilaatikot niin se kaverini sai yhden pitkään toivomansa tussin. Punaisen. Muistan vielä.

Jostakin syystä kuitenkin aivan lapsesta saakka adventti on ollut juttu. Jouluna kaikki oli oikeastaan jo vähän kuin ohi.  Minusta on aina ollut kivaa keräillä joululahjoja ihmisille... viisivuotiaasta aloitin... koulussa joulua vietettiin hartaasti  adventtiaika, eli oli joululaulujen yhteislauluharjoituksia ja luokkien omia esityksiä joista joskus johonkin pääsi mukaan.  Minä vähän luulen, että seimikuvaelmista ja Énkeli taivaasta huolimatta joulu on ollut sittenkin ylipäätään talven katkaisija. Siksi toisekseen...   Miten kaksi alakoulun opettajaa on muka jaksanut olla kamalan joulumielisiä kun siitä rallista todistusten kirjoittamiset huomioiden selvisi? Kyllä se oli kaukana se hyvä-lämmin-hellä meiltä välillä.

Minun on mietittävä ajattelenko Vapahtajan syntymää hyvin paljon juuri joulun aikaan: En ole varma. Taidan ajatella pitkin vuotta silloin kun erityisesti tunnen tarvitsevani vapauttajaa. Yhden sellaisen joulun muistin, olin liian sairas matkustaakseni mihinkään, vietin sen yksinäni  ja se oli loppujen lopuksi unohtumattomin joulu. Yksinäisten joulukammoa en ole käsittänyt ainakaan sen jälkeen.

  Nyt kyllä siskontytön synttärit ylitti joulun. Kiitos kaikille Minervaa muistaneille, oireet ovat poissa, ja neiti kesäheinä erittäin virkeä...  Neiti sai syntymäpäivälahjaksi toivomansa eli "kauheesti junalippuja" eli vuoden junaliput välille kotipaikkakunta - nuortenillat siellä missä hän ne nyt viettää,  tai Vivamossa niin että voi käydä jokaisissa kun tahtoo jos tuo terveys on todellista ja kestävää. Ne oli ihana ostaa... maksun aikaan käänsin kyllä pään pois siitä missä loppusumma näkyy... tais jäädä vuoden lääkkeet ostamatta... ymmärtäisköhän fatta... ei varmasti... mutta silti. Jos jollekulle saa ostettua onnellisuutta vuodeksi niin eikö kannata? Hän hihkui kun todella sai mitäö toivoi. Kerrankin osui lahja oikein.

[Pyryharakka]

Minäkin tunnustaudun jouluihmiseksi. Ehkä se on tämä tunnelmanluonti. Nautin jo tuossa korttien kirjoittamisesta. Selaan osoitekirjaa. Sen mukaan päätän kenelle kortin kirjoitan. Sitten selailen kortteja, mikä kenellekin. Osa saa askarrellut kortit. Tänä vuonna aika pienellä askartelupanoksella valmistuvia kortteja.

Minäkään en pidä kauppojen jouluhässäkästä. Mieluiten etsin vähäiset lahjat hyvissä ajoin. Meillä on ollut se periaate, että jokainen saa jotain käytännöllistä. Siis jokainen ei hommaa lahjaa jokaiselle. Tietenkin Tiitiäinen ainokaisena lapsena on saanut aina vähän enemmän. Hänkin on kyllä oppinut käytännöllisiin lahjatoiveisiin. Eikäpä hänkään ole lapsena saanut sellaisa lahjavuoria kuin jossakin kodeissa näkee.

Olin toissa vuonna pukin muorina ja autokuskina. Kävimme kolmessa talossa. Kaikki perheet oli erilaisia. Ensimmäisessä lapset oli ujoja ja pelkäsivät pukkia. Lahjoja oli paljohkon näköisesti. Emme jääneet kaikkia pakettejen avaamisia katsomaan.
Toisessa talossa oli aivan älytön hulabaloo. Lahjoja niin paljon, ettemme päässeet talosta ulos, ennenkuin paketit oli jaettu ja meille tehty tilaa kävellä. Minulla olisi mennyt siinä talossa hermot yhdessä päivässä. Heidän puolustuksekseen pitää sanoa, että koolla oli ala-asteikäisiä serkuksia. Kahden perheen lapset ja joulun jännitys saivat lapset riehumaan.
Kolmas talo oli ihana. Siellä oli rauha ja levollisuus, pienestä jännityksestä huolimatta. Kun menimme pihaan, sisältä kuului laulu. Äiti säesti pianolla ja pojat lauloivat. He harjoittelivat tuloamme varten. Eikä pojilla ollut kiire avaamaan lahjoja. He halusivat laulaa pukille useammankin laulun.

[Syterskalet]

En kyllä ole mikään jouluihminen. Oikeastaan haluaisin viettää joulun mahdollisimman yksinkertaisesti ilman kaikkea häsäämistä joulurituaalien kanssa.

Tänä jouluna menemmekin valmiin pöydän ääreen, joten ruokien kanssa ei tarvitse nähdä kuin sulattelun vaivan. Ja kuin palaamme kotiin, niin jääkaapissa ei ole yhtään jouluruokien tähteitä, joita joutuisi pupeltamaan uuteen vuoteen saakka!

Joululahjoistakin katoaa kaikki lumous siinä vaiheessa, kun paketit on avattu. Jäljellä on pino tavaraa ja kasa ryppyisiä käärepapereita, joita ei voi edes laittaa paperinkeräykseen.

Joululukemiseksi voisi suositella Veikko Huovisen Kahden juopon joulua. Siinä on joulun viettoa kohtuuttomuuksia välttäen!

[vasara]

 Erikoisemmin en odota jouluhulinaa.   Muutamia kuutioita vaate-apua ja rollaattoreita toimitin ystäväseurakuntaan Viroon. Tarton yliopiston salissa istuin itsenäisyyspäiväjuhlissa, jossain taustalla, kun suomipojat olivat etupenkissä.

Ensi sunnuntaina aion kulkea Vivamossa joulukuvaelman mukana, josko joulumieli tulisi käsin kosketeltavaksi ja mielessä tunnistettavaksi.... Meille on syntynyt Vapahtaja.     jotta joulua itsekullekin körttifoorumilaiselle.    vasara.

[Sanneli]

Meillä ei jouluna aikuisille anneta lahjoja ollenkaan, vain lapsille. Tää käytäntö nyt kolmatta vuotta.

On se kyllä kiva hetki kun jouluaattona pöytä on katettu kaiken maailman jouluhärpäkkeellä ja ruokaa ennen luetaan jouluevankeliumi ja lauletaan Enkeli taivaan koko 15 ihmisen ja 2 koiran porukalla. Ja sit se kun joulupäivänä saa lorvailla ja pelata lautapelejä ja viettää juhlaa.

[amanda]

Joulua Vasaralle myös!

Minä odotan joulua, jotain sydäntä koskettavaa.

[Progressor]

Minun on mietittävä ajattelenko Vapahtajan syntymää hyvin paljon juuri joulun aikaan: En ole varma. Taidan ajatella pitkin vuotta silloin kun erityisesti tunnen tarvitsevani vapauttajaa. Yhden sellaisen joulun muistin, olin liian sairas matkustaakseni mihinkään, vietin sen yksinäni  ja se oli loppujen lopuksi unohtumattomin joulu. Yksinäisten joulukammoa en ole käsittänyt ainakaan sen jälkeen.

Tuo kammo ei liity nimenomaan jouluun, vaan se koskee mitä tahansa pitkää juhlapyhää. Silloin ihmiset lähtevät maaseudulle sukulaisiin, kaupat ja muut palvelut sulkeutuvat ja koko valtakunta käytännössä lopettaa toimintansa. Yksinäisellä tämä kaikki korostaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja kun joka paikassa vielä samaan aikaan hehkutetaan yhdessäolon tärkeyttä ja perhe-elämän ihanuutta, se voi tuntua veitsen kääntämiseltä haavassa. Itselläni onneksi on paikkoja, jonne mennä, mutta yksin asuvana ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä, jotka inhoavat joulua.

[Leena]

Tuo kammo ei liity nimenomaan jouluun, vaan se koskee mitä tahansa pitkää juhlapyhää. Silloin ihmiset lähtevät maaseudulle sukulaisiin, kaupat ja muut palvelut sulkeutuvat ja koko valtakunta käytännössä lopettaa toimintansa. Yksinäisellä tämä kaikki korostaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja kun joka paikassa vielä samaan aikaan hehkutetaan yhdessäolon tärkeyttä ja perhe-elämän ihanuutta, se voi tuntua veitsen kääntämiseltä haavassa. Itselläni onneksi on paikkoja, jonne mennä, mutta yksin asuvana ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä, jotka inhoavat joulua.

Voi olla... minullakin on melkein niin, että on tuskastuttavan vaikea selittää että minä en-nyt-vain-tule. Ei, minulla ei ole mitään ketään eikä mitään vastaan. Ei, minä en halua mihinkään muualle. Ei, minä rakastan heitä kaikkia. Ei, minulla on kaikki hyvin. Nyt vain neurologi sanoi että ei saa matkustaa,. Niin että ei - sa - matkustaa.  Ihan totta sanoi.  Niin. Sanoi sanoi!  Ei puhetta että saisi olla yksin...  

No - tietysti minä nykyään haluankin, lapset ovat kohta isoja ja haluavat omat joulunsa, mummo ja vaari eivät kohta jaksa matkustaa... tai jompaakumpaa eiu ole... ei kumpaakaan.  Ja on tavallaan mukava kuulua perheeseen joka käsittää suvun.  Niin oli jo kun olin lapsi. Äidin perhe oli koko suvun perhe.    Muistan kuitenkin mitä eräänä jouluna pappi sanoi, sellainen pappi josta minun on ollut hieman vaikea muuten pitää:  Pahiten yksin ihminen on, kun hän on kaksin yksin.  

 Kai ne olivat niitä kaksin-yksinäisiä, joiden takia joulupäivystyksiä pelättiin joka paikassa.  Ne olivat kamalinta mitä voin kuvitella. 

[sadetta]

Tuo kammo ei liity nimenomaan jouluun, vaan se koskee mitä tahansa pitkää juhlapyhää. Silloin ihmiset lähtevät maaseudulle sukulaisiin, kaupat ja muut palvelut sulkeutuvat ja koko valtakunta käytännössä lopettaa toimintansa. Yksinäisellä tämä kaikki korostaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnetta, ja kun joka paikassa vielä samaan aikaan hehkutetaan yhdessäolon tärkeyttä ja perhe-elämän ihanuutta, se voi tuntua veitsen kääntämiseltä haavassa. Itselläni onneksi on paikkoja, jonne mennä, mutta yksin asuvana ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä, jotka inhoavat joulua.

Vietin ensimmäisen yksin-joulun jokunen vuosi sitten, kun oli se pitkä viiden päivän pyhäputki. Oli valmiit suunnitelmat mennä toisten joukkoon, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että tarvitsen aikaa olla vain itseni seurassa. Nautin noista rauhallisista päivistä. Olin yksin, mutten kokenut yksinäisyyttä. Ymmärrän yksinäisyyden jotenkin negatiivisena, vähän kurkkua kuristavana, ahdistavana olona. Että joutuu olemaan yksin silloin, kun kuuluisi olla muiden seurassa, kuten yleensä on tapana esim. jouluna ja juhannuksena. Progressor kuvaili hyvin asiaa tuossa edellä. Yksin voi kuitenkin olla tuntematta yksinäisyyttä, jos se on oma valinta.

Kyllä, odotan joulua. Tykkään joulusta. Ja pääsiäisestä. Ja niiden valmistelusta. Ihan kristillisen sanoman vuoksi, ja siksi, että on mahdollisuus irrottautua arjen menosta ja metelistä.

[seppos]

Kun lapsetkin ovat jo niin isoja, se merkitys mikä joululla oli ennen on laimentunut, mutta on se vaan kiva kun lapsia tulee käymään kotona. Tänään lupasimme, että jalkani on riittävän hyvässä kunnossa, että voimme toimia ehtoollisavustajina jouluyön messussa.

[tosikkoko]

nyt kun pyhät on vkl:na, niin vähän pidemmän vapaan saisi vain lomapäiviä käyttämällä. eli kaikki se stressi ja touhotus siitä, että saa yhtä päivää pidemmän vkl:n, tuntuu vähän turhalta. Mieluummin olisi stressaamatta ja nauttisi elämästä jo nyt 

murrerunoilija Heli Laaksosen "joulupatja"-idea on hyvä eli olohuoneen lattialle patja, siinä luetaan paljon ja välillä jääkaapille. mutta taitaa olla unta vaan.
 
joululahjatoivettani ei saa kaupanhyllystä, joten en senkään vuoksi odota joulua. tapaninpäivänä jos jaksaisi kirkkoon, silloin on saarnoissa syvyyttä.

[tosikkoko]

Olin toissa vuonna pukin muorina ja autokuskina. Kävimme kolmessa talossa. Kaikki perheet oli erilaisia. Ensimmäisessä lapset oli ujoja ja pelkäsivät pukkia. Lahjoja oli paljohkon näköisesti. Emme jääneet kaikkia pakettejen avaamisia katsomaan.
Toisessa talossa oli aivan älytön hulabaloo...
Kolmas talo oli ihana. Siellä oli rauha ja levollisuus, pienestä jännityksestä huolimatta. Kun menimme pihaan, sisältä kuului laulu...

näillä kuvauksilla pyryharakka toi tietämättään minulle vähän jouluiloa

joskus muinoin olin pukkina, siinä näki monenlaista menoa. silloin lämmitti erityisesti kun laulettiin "joulupuu on rakennettu" loppuun jne.