Kuuntelin eilen radiosta erästä ohjelmaa romanikerjäläisistä.
Tiedotusvälineitä kuuntelemalla saa hyvän kuvan siitä, kuinka ympäröivä maailma asian näkee.
Eilisessä radio-ohjelmassa äänessä oli eräs suomalainen romani, joka toi esiin jonkin verran asian toistakin puolta, eli kertoi asiaa romaninäkövinkkelistä.
Muistan kerran uutisissa kuulleeni Matti Vanhasen lausunnon siitä, että romanikerjäläisiin liittyy mitä ilmeisimmin rikollisuutta yms.
Matti muisti myös mainita, että mitään todisteita hänellä ei tästä kuitenkaan ole.
Hän joka tapauksessa kehoitti ihmisiä olemaan antamatta heille lanttia.
Arvosta Mattia rehellisyydestä, että hän lisäsi lausuntoonsa, että hänellä ei ole todisteita.
(Yleensäkin arvostan hänen tapaansa hoitaa työtehtäviään, sen vähäisen tiedon perusteella, joka minulla on hallussani.)
Mielestäni julkisuudessa esitetyt kehoitukset auttamatta jättämisestä ovat epäinhimillisiä ja yksittäistä kansanryhmää syrjivinä.
Väitän, että auttamatta jättämiskehoitus perustuu vielä osittain valheelliseen informaatioon.
Se, että ihmisten täytyy kerjätä, on ongelma.
Maailman johtajien pitää ratkaista tuo ongelma tekemällä oikeita päätöksiä.
Minä yksittäisenä ihmisenä en voi muuta, kuin lievittää tuota ongelmaa auttamalla kurjuudessa elävää ihmistä ja jaksamiseni mukaan myös pommittaa sähköpostein päättäjiä.
Tuota jälkimmäistä en taida jaksaa tehdä.
Tästälähin pyrin varaamaan kolikoita taskuuni ulkona liikkuessani, joita voin sitten laittaa kerjäläisten hattuihin jotain.
Samalla, kun pudotan lantin kurjalle, toivon, että ne tahot, jotka voivat tämän ongelman ratkaista, sen tekisivät, eivätkä jättäisi
tätä ongelmaa täysin tavallisten ihmisten hoidettavaksi.
Jos olen edesauttamassa sitä, että enemmän kerjäläisiä tulee Suomeen, niin hyvä, koska ainakin silloin päättäjät ehkä paremmin heräisivät tähän ongelmaan.
Ongelma toki ratkeaa sillä, että kurja jätetään apua vaille ja jopa sillä, että annetaan hänen kuolla.
En kuitenkaan näe auttamatta jättämistä hyvänä ongelman ratkaisuna, vaan ratkaisun pitää löytyä siten, että kurjia autetaan nouseman
jaloilleen siten, että kurja voi sen jälkeen itse itsestään huolta pitää.
Pikkupoikamme on kirkossa oppinut laittamaan kolikon itsenäisesti kolehdin kerääjän sammioon.
Tästä on hyvä edetä opettamalla hänet antamaan myös niille, joita yhteiskunta ei halua huomioida ja joita lojuu kaduillamme.
Mitä sitten viinaksia kovin käyttäviin ja kadulla kerjääjiin tulee, niin kokemus on osoittanut, että heille en anna rahaa, vaan ennemminkin sitä,
mitä he kertovat pyytämällään rahalla ostavansa.
Aihe: Romanikerjäläisten auttaminen (Luettu 9717 kertaa)