En tiedä. En ole ikinä yrittänyt. Sillä kurssilla tehtiin simppeleitä pieniä suggestioharjoituksia, joista yksinkertaisin oli sellainen, jossa rengas (tai muu pieni painava metalliesine, mutta renkaita, siis sormuksia, on yleensä useillakin mukana, se on tarpeeksi painava) sidotaan langan päähän, noin 30cm tai ehkei niinkään pitkä, ja sitten sitä riiputetaan. Pari alkaa ohjata, kehoittaa pyörittämään tai heiluttamaansitä juttua, ja itse ei ns saa tehdä. Itse ei huomaa niitä sormien pikkuliikkeitä, jotka sen renkaan saa tekemään sitä liikettä jota ohjaava pari antaa. Tai, muistaakseni ei pitänyt suorastaan vastustaa, vaan olla ihan passiivinen. Kyllä minun näppini tekivät ne liikkeet, ja sain parin näpit "mukaan" ja se oli suuresti huvittavaa, jokaisella oli aivan vankka mielipide, että se liikkuu itsestään, minä en sitä pyörittele tai heiluttele.
..................................................
Hypnologinen koulutus on erikseen. Psykoanalyysihan on siitä vain muunnos, ja kyllä sen tietyn pienen eron tajuisuudessa huomaa, tunnille tullessaan on virkeä, pää täynnä päivän arkiasioita, tavallisella hyvällä tuulella. Lopulta ja aika pian jo se tuttu miljöö, vastaanottohuone, analyytikon tasaisen ystävällisen väritön ääni ja lepoasento saavat aikaan kai vähän juuri suggestiivisesti, ei uneliaisuutta, mutta ahdistuneisuutta. Alkuun se oli niin pelottavaa että saatoin katkaista tunnin ja istua ainakin vähän aikaa. Minulla kun on omat syyni pelätä tajunnanalenemia, sillä vaikka aktiivinen mieli on pyyhkinyt kohtaukset pois mielestä, niistä jää joitakin muistijälkiä.
Kyse ei ollut edes siitä mitä oli mieleen pyrkimässä vaan itse tuosta pienestä tietoisuuden tai oikeammin tajuisuuden variaatiosta minun kohdallani.
Mutta se oli hyvä trippi, en vaihtaisi, ja joskus tekee tosi mieli mennä uuteen. Menisin tutkimaan transsendentaalista puolta, eli sitä ihmisessä joka kurkottaa kohti Jumalaa, ihan tahtoisin tietää kun siitä luenkin kaikkea --- minua se kiinnostaa. Se jäi silloin kas kun tulee puhuttua enempi oireista tai ongelmista
..................................................
En ikinä kiinnostunut hypnoosista riittävästi, sillä sen tulokset, kuten Freudin sitä kokeillessa ovat usein dramaattisia, eli nopeita, mutta eivät kestä koska muistiin palauttava toiminto ne sieltä pois lykkääkin, ne eivät jää muistiin joka niitä miettisi ja käsittelisi, enkä oikein luottanut koko juttuun hoidollisena tai tiedonhankinnan välineenä. Kyllähän on niitä jotka yhä luotttavat, psykiatria on subjektiivisuuksien suuri mellastuskenttä, ennen oli vielä suuremmassa määrin. Nyt minusta tehdään tai ainakin yritetään tehdä sitä mistä on näyttöä: Tämä on olliut avuksi, vaikka kyllä ollaan potilaspalautteen varassa... onneksi sitä saa. Samoin kuulee kaikkia kiintoisia pikku vinkkejä joita he jakavat keskenään. No, menee off-topiciksi mutta menköön...
- Myöhemmin, kun kaikki oli jo puhuttu ja analyysissa roikkui koska oli kiintynyt analyytikkoon, oli aivan ilahtunut jos huomasi ahdistuvansa sillä silloin tuli edes jotain uutta mieleen... se menee aina niin...
...................................................
Sen tiedän että pystyn tekemään noita pikkusuggestioita, ja rentoutusharjoituksia, sillä opetin jposkus tuleville sairaanhoitajille psykiatrian lääketiedeosuutta. Minulla oli tapana kysyä kertaustunnin päätteeksi tahtovatko kokeilla ja tietty kaikki tahtoi, Saivat tehdä pareina niitä pikkuharjoitteita, ja kyllä ne aika unissaan ulos hoippui kun tein lopuksi rentoutuksen, jos vielä luento oli perjantaina klo 15-17, minä ihmettelin aina kuinka ne oli kaikki tikkana paikalla ylipäätään siihen aikaan. Unohdin aivan sanoa että älkää ajako itse nyt kotiin, ja olisi pitänyt.