Maailman kaatuminen päälle- tunne voi johtua liiallisesta kuormittuneisuudesta,
joka vähenee stressin vähenemisen kautta.
Kun elämässään kohtaa liikaa vastoikäymisiä niin traumatisoituu.
Ja jos traumat alkavat toistaa itseään esim. tässä muodossa:
Samankaltaisen trauman kohtaaminen mistä on kärsinyt tärkeässä
kasvamisen ja persoonan kehityksen vaiheessa voi tuntua kohtuuttomalta möröltä.
Ei ikäänkuin osaa olla välittämättä siitä mitä muut puhuvat ja ajattelevat minusta.
Se kertoo identiteetin keskeneräisyydestä. Tai haavoittuneisuudesta.
-jos on ollut koulukiusattu
-ja kun on sairastunut lukiovaiheessa niin oppilaasta on tullut syrjitty
-ja myöhemmin jos onkin selvinnyt hyvin myöhemmissä opinnoissa ja on kertonut
koulukavereille taikka treffi-kavereille sairastavansa psyykkistä sairautta niin
ihmisiä ei enää kiinnosta.
-pahimmillaan sukulaisetkin pelkäävät kuormittuvansa tai heitä ei kiinnosta
-ja jos kertoo uusille ihmisille sairaudesta niin ...
Pitää siis keskittyä ihmissuhteissa Asiaan ja muittenkin kuuntelemiseen
Ihmisiä ei kiinnosta sairaus, vaan muut ominaisuus.
Sairaan rooli ei saa olla ainoa rooli, muuten elämä menee pilalle.
Pitää pyrkiä saamaan perusasiat kuntoon.
Mikäli on liian kuormittunut voi maailma kaatua päälle hetkittäisesti. Silloin muu ajatteleminen esim. hyvä leffa tai pyöräretki voi olla paikallaan