En pidä myöskää tarinankerrontaa juoruiluna. Kun rupattelen, kuten tänäänkin Ruorinimen penkillä, toisten ihmisten kanssa säästä, joutsenista, se on small talkia, josta varsinainen tarinointi alkaa.
Siis tänään: Joutsenpaikalla oli kolmesta penkistä varattuna yksi. Siinä istuivat reippaat yli kahdeksankymppiset sisarukset. Polkupyörät olivat parkissa siinä vieressä.
Pyöräilystä aloitettiin. He kertoivat asuvansa keskustassa, kertoivat kadunkin, mutta kertoivat kiertävänsä kaupunkia ympäriinsä. Kysäisivät mistäpäin me olemme. Kerrottiin.
No Mukkulasta tuli sitten juttua. Leirintäalueen rannat olivat yhtä tutut heille , kuin meillekin.
Sitten mentiin kotiseutuihin kun kuulin aksentin. Ka´ hyökii olliit mielestää karjalaisii! Sippolan Eräjärveltä syntyisin, mutta jo 1935 Karjalaan Koivistolle muuttaneet !
Monet tutut paikat vilahtelivat jutuissamme. Minulla tietysti Hamina ja Virolahti, heillä Savitaipale, Luumäki ja Miehikkälä.
Sitten oltiin jo niin lähellä sukulaisuutta, että Matti katsoi parhaaksi lähtemisen, ja minuakin paleli sillä tuuli oli kolea.
Ois ollu varmaa vaikka mitä juttua vielä, mutta jo tämä teki iloiseksi.
Missä tässä on juoru ?