Linnut osa 6

[myyrä]

No tänään jysähti!

TUNTURIKIHU 1 ad m/p/m W klo 11.40-11.50 (suomeksi: 1 aikuispukuinen muuttava/paikallinen/muuttava länteen).

Kaveri huomasi ensin muuttavan kihun ja sai nähtyä hetken tärkeän tuntomerkin: hyvin pitkät pyrstöjouhet. Samassa sain minäkin sen kiikareihin ja kihun kanssa muuttavan suokukon. Kihu lenteli sulavan tiiramaisesti pitkin joen pintaa laskeutuen hetkeksi veteen. Koko oli pienempi kuin kalalokilla ja muitakin tuntomerkkejä nähtiin. Paikka oli "suotorni" Kontiolahden Pitkärannassa.

Lajista täytyy tehdä kuponki Helsinkiin Rariteettikomitealle ja aikanaan kuulee, hyväksyykö RK havainnon. Laji on hyvin harvinainen muualla kuin Lapissa. Vaikka havainto hylättäisiinkin niin se säilyy ikuisesti muistoissa ja omissa papereissa. Samaa sanoi kaveri.

Rariteettikomitean äijät ovat tunnetusti tiukkoja ja niin kuuluu ollakin.

Tällaiset havainnot ovat omiaan lujittamaan ja syventämään harrastusta entisestään.

Rakastan lintuja!

  

[Riitta-mummi]

Onnittelut harvinaiselle havainnolle!

Minäkin rakastan lintuja, se vapaus, se huolettomuus! "Katsokaa taivaan lintuja...(Raamattu)". Kuitenkin sydämeni ovat lopullisesti vieneet koirat.


KULKUKOIRA    Einari Vuorela, Unhotuksen maa 1937


Olen kulkukoira,
nimeni on Hukka.
Kuolintautiani
sairastelen, rukka.

Niittyladon alla
kuume mua puistaa.
Tuskallisen vitkaan
yöt ja päivät luistaa.

Onnetonna virun,
nuolen käpälääni.
Joskus pääsee kurja,
uikuttava ääni.

Monet vanhat arvet
ärtyy maatessani.
Joskus haukotukseen
avaan leukojani.

Tuumin, mietskelen:
monet jalkajuonet
turhat ovat olleet,
kituu jänteet, suonet.

Sentään haikealta
tuntuu täältä ero. -
Liekö maksettuna
edes koiravero.          ( meitä on monta kulkukoiraa, rotuun katsomatta)

[Tiitiäinen]

Tiitiäisen säikytti taas tänään akkapuolinen metsäkanalintu... hiivatin otukset lähtee jaloista karkuun ja saa säpsähtämään oikein kunnolla...noh...ehkä se on vaan hyvä, että edes ne pitää huolen, että mettäinssikin hetkeksi skarppaa eikä vajoa täysin omiin ajatuksiinsa, kun töitäkin pitäis yrittää tehdä...

Täällä Kotkassa on myös fasaaneja...nekin osaa säikyttää pahaa aavistamattoman ulkoilijan äänellään...

Eräs ehdoton suosikkilintuni täällä nykyisessä kotikaupungissani on meriharakka. Sillä on ihanan lystikäs nokka ja jalat... soma on se...aion tehdä ikkunalaudalleni pehmoversion meriharakasta...

[myyrä]

Onnittelut harvinaiselle havainnolle!

Minäkin rakastan lintuja, se vapaus, se huolettomuus! "Katsokaa taivaan lintuja...(Raamattu)". Kuitenkin sydämeni ovat lopullisesti vieneet koirat.

Kiitos!

Vaikka sanoihan Jeesus niinkin että Galilean miehet, mitä te siinä seisotte tuijottamassa taivaalle... (ok. myönnetään, oli vähän typerä vertaus).

Einari Vuorelan koiraruno on hieno.

[myyrä]

Eräs ehdoton suosikkilintuni täällä nykyisessä kotikaupungissani on meriharakka. Sillä on ihanan lystikäs nokka ja jalat... soma on se...aion tehdä ikkunalaudalleni pehmoversion meriharakasta...

Minä menetin tänä syksynä kanssa sydämeni meriharakalle. Vaikka en itse olekaan kovin seurallinen enkä sosiaalinen niin sen näkemäni ison parven käyttäytyminen oli hupaisaa seurattavaa. Isolla porukalla lähdetään muutolle ja pysähdyspaikassa asiaa tuntui olevan.  Ja punainen porkkananokka ja punaiset jalat tekevät hienon kontrastin muuten mustavalkeaan olemukseen.

[seppos]

Eilen oli tienvarressa matalikoilla sadoittain flamingoja  ja pitkäjalkoja.

[myyrä]

Voi hurja! Haluaisin nähdä erityisesti pitkäjalan. Suomessa niitä näkee joskus rannikolla harvinaisena.

[myyrä]

Ripoteltiin tornin kaiteelle ja portaille pähkinämurskaa. Heti tuli useita tali- ja hömötinttejä sekä töyhtötintti nokkimaan niitä. Myös tiaisparvessa olleista pajulinnuista toinen kävi tornissa. Kesällä tornin kaiteella istuu usein liroja ja kaverilta oli kerran kanahaukka meinannut viedä lakin päästä.

Tornissa oli myös yksi kaveri Kirkkonummelta ja hän oli nähnyt Espoon Laajalahdella hyvin harvinaisen suippopyrstösirrin. Vaimonsa oli kysynyt, että onko sen nimi oikeesti semmonen.

Taas suolla lenteli punajalkahaukka. Tämä oli nuori lintu. Mulle jo syksyn toinen punajalka.

[Pyryharakka]

Myyrän havainto tunturikihusta toi nuoruusmuistot mieleen. 
Vuosi oli ehkä -76 ja paikkana oli Muotkatunturit. Oltiin 6 hengen porukalla vaeltamassa. Yksi porukasta nuori lintuharrastaja.
Yhtäkkiä tunturikihupari alkoi kaarrella meidän yläpuolella huudellen. Lintuharrastaja tajusi tilanteen. Olimme lähestymässä kihujen pesää. Kihut voivat olla hyvin akressiivisia pesän puolustajia. Meillä oli pieni ongelma, emme tienneet missä kohden pesä mahtoi olla. Voimmeko jatkaa suoraan, vai pitäisikö väistää ja mihin suuntaan.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Emme osuneet liian lähelle.

Samalla reissulla lintuharrastaja kiipesi piekanan pesälle ottamaan kuvia poikasista. Minä seisoin männyn juurella tarkkailemassa, miten piekanapari reagoi pojan touhuihin. Ottivat suht rauhallisesti. Pojat olivatkin jo lentokuntoisia.
Sillä reissulla nähtiin hyvin eri pesintävaiheessa olevia piekanoja. Toiset vasta hautoivat ja toiset pojat jo lensivät. 

[myyrä]

Piekanoita ollaan odotettu jo tännekin, mutta ilmeisesti hyvä? sopuli-/myyräsyksy pitää ne vielä pohjoisessa.

Näkemämme kihu tuli jostain koillisesta. Tunturi-Lapin vähät tunturikihut kulkee länsirannikkoa pitkin. Se ei pesi huonoina ravintovuosina kai ollenkaan, joskin ravintoon kuuluu pienten jyrsijöiden lisäksi hyönteisiä, lintuja ja kaloja.

Tunturipöllö olis mukava nähdä joskus, mutta voi jäädä haaveeksi.

[Riitta-mummi]

Aamulla puolukkametsään ajellessamme yhytimme soratiellä teerikanan neljän ison poikasensa kanssa kivispiiraa täyttämässä. Kovin olivat rohkeita. Vasta auton ollessa aivan liki pyrähtivät lentoon. Osa poikasista näytti jo urosten värejä.

[myyrä]

Lajien synty ja mystinen häviäminen eli evoluutiota nurinpäin.

No joo...Kontiolahden Häikänniemi sen kun paranee syksyn edetessä. Nyt nähtiin mahdollinen merisirri? Keskikokoinen, tumma kahlaaja lähestyi sumussa Höytiäisen kilometrien mittaisen selän yli pohjoisesta samalla koko ajan äännellen. Linnun töpäkkä muoto, tummuus ja ääni eivät sopineet oikein mihinkään muuhun kahlaajaan kuin merisirriin. Ääni oli meille molemmille harrastajille ennenkuulumaton, joskin kaveri on lajin nähnyt. Lintu katosi sateiseen sumuun.

Kaukana luodoilla lokkien välissä nakotti pieni kahlaaja. Lajista ei saanut putkillakaan muuta irti kuin vaalean vatsapuolen ja pienen tumman pään. Lintu oli koko ajan maha meihin päin ja yhtä äkkiä sitä ei enää ollutkaan - siis missään. Erikoisen huomaamaton katoaminen.

Syksyn ekat muuttavat allit nähtiin, pari pilkkasiipeä, mustalintuja, sotkia ja muuta pikkukivaa. Härkälinnut syöttivät eilen viirupäisiä poikasiaan, mutta nyt ei näkynyt enää kuin toinen emoista. Kuikat on vielä juhlapuvuissa.

Hyvin myöhäinen oli aikaisin aamulla niemen edessä ja sivuilla kierrellyt pikkukuovi. Se pulisi koko ajan lajityypillisesti ja muuttosuunta tuntui olevan pitkään kateissa. Lopulta lintu sai kompassinsa kuntoon ja lähti kohti lounasta.

*
Lintujen syysmuutto on selvästi etuajassa. Valkoposkihanhiakin jo näkee. Myös kevätmuutto oli normaalia aikaisemmassa, joten ilmeisesti pesinnät on olleet myös normaalia aikaisempia.

Rantametsässä on paljon erilaisia sieniä ja lämmin ilma yhdistettynä kosteuteen tiennevät hyvää sienisyksyä. Kiihtelysvaarasta on löydetty kilon painoinen, ykkösluokan herkkutatti.

[Riitta-mummi]

Kiitos myyrä hienosta havaintokuvauksesta. Sinulla on silmää ja sydäntä luonnolle. Ja kyvä kynä!

[myyrä]

Kiitos myyrä hienosta havaintokuvauksesta. Sinulla on silmää ja sydäntä luonnolle. Ja kyvä kynä!

Kiitos, mutta otsikoinnissa ei ajatus kantanut tarpeeksi pitkälle.  Harmi, ettei tekstejään ehdi ajoissa korjaamaan.

[Leena]

Mutta hyvää tekstiä!

Kilon painoinen herkkutatti! Oikein järkäle!