Eikun k a u n i s päivä s a t u !
Olipa kerran hirrrmuisen jännittävä salama. Se iski ihmiseen aika ajoin. Koskaan ei voinut tietää milloin se iskisi, ja se teki elämästä todella jännittävää. Menemmekö tänään poimimaan mustiokoita? Mutta jos salama iskee. Lopulta ihmiset päättivät pyydystää salaman, sillä se oli joidenkin mielestä hankala. Asiasta nousi tosin kiihkeä väittely jota käytiin eduskunnassa, kirkkohallituksessa ja muuallakin, joita en nyt muista. Jos salama tahtoo iskeytyä ihmiseen, onko ihmisellä oikeus estää salamaa Salaman puolesta mutta myös sitä vastaan käytiin monet kiintoisat ja hupaisat mielenosoitusmarssit - samoin perustettiin Salaman Suojeluyhdistys, jota ei tosin prh:ssa saatu läpi kun sihteeri puuttui.
Salama iski vain ihmisiin jotka olivat salamasta huolissaan. Niitä oli kasvava joukko ja lopulta salaman kävi kalpaten. Joukko viekkaita salamanvastustajia pyydysti sen sähköaidalla, salama meni halpaan, tyhmyri...
nyt suuri salama tekee hyödyllistä työtä, eli kenenkään ei tarvitse koskaan enää maksaa sähköstä mitään. Jos ja kun salamaa ei huvita iskeä, Leena käy motkottamassa sille tyhmyydestä ja silloin salama kiihtyy oikein hirrrmuiseksi ja taas riittää sähköä sadaksi vuodeksi. Leena saa ruusun, tuoremehua ja kahvia kuten verenluovutuksessakin annetaan. Salama kiertää kiihtyneenä generaattoria, kun sille sanotaan että se oli vähän tyhmä. Näin salama elää elämänsä loppuun saakka siedettävän onnellisena, koska sille on uskoteltu että arbeit macht frei. Sähkönkuluttajat ovat onnellisia aina saadessaan sähkölaskun jossa heille maksetaan monta sataa euroa ylijäämästä.
