Meinasin aloittaa uuden ketjun: Minä sekoon...
Minussa on joku tekovika, minä saan aina viiden- kymmenen vuoden manian jotakin aihetta tai askaretta kohtaan - kerrallaan. Maanpäällisiä aiheita siis. Ja siis, silloin mikään muu ei mahdu korvien väliin eikä oikein sekään. Miksi ei voi ottaa elämää niin kuin järkevä ihminen, kaikesta cocktail?
Freudin mukaan minulla on oidipaalinen fiksaatio tai mahdollisesti edeltävästi anankastisia taipumuksia
Kierkegaardin mukaan olen eettinen esteetikko.
Eli olen löytänyt jo kaksi hienoa hienoa diagnoosia, pyörryn suorastaan, mutta alkaa keittää tämä
elämän osumattomuus...
Tai no. On kivaa innostua. Mutta kun selkä on niin kipee...