Pelastuksen ansaitseminen

[seppos]

Seppos, tämä on minusta asia joka ei vaadi yhtään enempää uskoa kuin senkään myöntäminen että olemme pelkästä armosta pelastettuja.  Nimittäin olisi kyllä huomioitava että puhutaan pyhyydestä "Jeesuksessa" eikä suinkaan omasta pyhyydestä, itse hankitusta. Kyllä se on ihan selvä raamatun opetus, jopa erittäin luterilainen asia että kun kerran Jeesus on meidät pyhittänyt niin me olemme silloin pyhät!

Pikemminkin on itsevanhurskautta väittää muuta koska jos meille ei kelpaa Jeesuksen pyhyys niin silloinhan etsimme omaa pyhyyttämme?

Minusta on niin että jos tunnustamme olevamme Jeesuksessa pyhät niin silloin nimenomaan mitätöimme kaikki omat ansiot ja mahdollisuudet. Jos väitämme ettei Jeesuksen pyhyys meille annettuna riitä, asetumme mielestäni (tahattomasti?) pilkkaamaan evankeliumia.

Tämä on se asia jota en ollenkaan ymmärrä körttiläisyydessä, vaikka muuten pidänkin sitä ihan ok:na.  Loppujen lopuksi luulen että kyse on vain eri kielellä ja käsitteillä puhumisesta. Evankelisuudessa tämä on aina ollut itsestäänselvä asia. Siitä lauletaan hyvin paljon Siionin Kanteleessa eikä armahdettuja syntisiä aleta morkkaamaan jos he turvautuvat Jeesuksen pyhyyteen.

Kaikki ed. sanottu siis kommenttina tuohon "olenko minä pyhä?"- asiaan!


Taivaaseen pääsemisen varmuudesta en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä koska siitähän ei ole mitään varmuutta!  Sen sijaan varmaa on että syntisiä armahdetaan.  Joten jos tarkoitit suunnata kärkesi tuota taivaaseen pääsemisen varmuutta vastaan, siinä olen toki samaa mieltä sinun kanssa Seppo!

Ymmärsit lopuksi tarkoitukseni.

[mt]

Tämä on se asia jota en ollenkaan ymmärrä körttiläisyydessä, vaikka muuten pidänkin sitä ihan ok:na.  Loppujen lopuksi luulen että kyse on vain eri kielellä ja käsitteillä puhumisesta. Evankelisuudessa tämä on aina ollut itsestäänselvä asia. Siitä lauletaan hyvin paljon Siionin Kanteleessa eikä armahdettuja syntisiä aleta morkkaamaan jos he turvautuvat Jeesuksen pyhyyteen.

Taivaaseen pääsemisen varmuudesta en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä koska siitähän ei ole mitään varmuutta!  Sen sijaan varmaa on että syntisiä armahdetaan.

Oleet oivaltanut asian ytimen. Kielessä ja käsitteissä on eroa. Jos ei tietäisi, kuka jälkimmäisen lainauksen on kirjoittanut, voisi erehtyä toteamaan, että siinä se on oikea patakörtti!

Mt

[Frank]

Taivaaseen pääsemisen varmuudesta en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä koska siitähän ei ole mitään varmuutta!  Sen sijaan varmaa on että syntisiä armahdetaan.  Joten jos tarkoitit suunnata kärkesi tuota taivaaseen pääsemisen varmuutta vastaan, siinä olen toki samaa mieltä sinun kanssa Seppo!

Kun sydämeni on Jeesuksen verellä pesty, ja rakentaessani uskoni Jumalan Sanan eli Raamatun ja Pyhien sakramenttien varaan, en jää uskossani omaan tai tunteitteni varaan. Luotan Jumalan Sanan ja Jumalan asettamien sakramenttien antavan minulle Jeesuksen. Näin en ole uskossani omassa varassani, vaan Jumalan hyvän työn, ja Hänen armonsa varassa, eikä minun tarvitse mennä naapurilta kysymään sieluni autuuden perään.  

[Sarai]

Luuk. 18:9-14

[Jampe]

Kun sydämeni on Jeesuksen verellä pesty, ja rakentaessani uskoni Jumalan Sanan eli Raamatun ja Pyhien sakramenttien varaan, en jää uskossani omaan tai tunteitteni varaan. Luotan Jumalan Sanan ja Jumalan asettamien sakramenttien antavan minulle Jeesuksen. Näin en ole uskossani omassa varassani, vaan Jumalan hyvän työn, ja Hänen armonsa varassa, eikä minun tarvitse mennä naapurilta kysymään sieluni autuuden perään.  

Huomasitko että korostin lainauksessasi pari sanaa. Sanat "kun" sekä "ja" jotka ovat ehdollisia. Armohan ei ole sinänsä ehdollinen mutta kukaan ei voi tietää, haluatko lämäsi loppuun asti rakentaa uskosi Jumalan sanan varaan, turvautua armoon ilman tekoja jne. Tämän tähden taivaaseen pääsyyn sisältyy pieni epävarmuustekijä.

Onhan sanottu: "Joka luulee seisovansa, katsokoon ettei lankea..."

[Riitta-mummi]

Epävarmuustekijöitä on paljon, se on ainakin varmaa. Ainoa varma tekijä on Jeesuksen teko ristillä.

Eletään vain toivossa kukin parhaamme mukaan.

[Jampe]

Tästähän voikin tulla ihan hyvä keskustelu!  Pitää myöskin muistaa että SAA eli on lupa luottaa olevansa Jumalan silmissä armahdettu ja jopa pyhä! Uskoa ja toivoa ei saa tappaa sillä "livulla" että pitää muodon vuoksi väittää kaikkea näihin liittyvää epävarmaksi.  Kyllä Raamatussa on myöskin uskon näköalat ja meidän kristillisyydessäkin ne pitää olla. Itse asiassa teennäinen surkeudessa piehtarointi tai sen mainostaminen on myöskin pelkkää teatteria.

Ainahan on sanottu: "laiska töitään luettelee!"


[vapisevalla äänellä] "Näin se on myös meidän ihmisten hengellisessä elämässä!"  [vapisevalla äänellä]

[Salis]

Tästähän voikin tulla ihan hyvä keskustelu!  Pitää myöskin muistaa että SAA eli on lupa luottaa olevansa Jumalan silmissä armahdettu ja jopa pyhä! Uskoa ja toivoa ei saa tappaa sillä "livulla" että pitää muodon vuoksi väittää kaikkea näihin liittyvää epävarmaksi.

Käyttäisin usein toistamaani aforismia: "Emme tänään tiedä, mitä huomenna tiedämme."

Ja kun näin on, niin voimme hyvin toivoa, että Jumala pelastaa meidät. Mutta se onkin vain hurskas toive. Ei mitään muuta. Armo ja pelastus riippuvat vain ja ainoastaan Jumalasta eikä siihen ole ihmisellä mitään selittämistä, ei mitään lisättävä, ei mitään huomautettava vaikka kuinka luottaa, pitää itseään pyhänä ja syvästi uskovaisena sekä on kovin toiveikas.

 

Kyllä Raamatussa on myöskin uskon näköalat ja meidän kristillisyydessäkin ne pitää olla. Itse asiassa teennäinen surkeudessa piehtarointi tai sen mainostaminen on myöskin pelkkää teatteria.

Ainahan on sanottu: "laiska töitään luettelee!"


[vapisevalla äänellä] "Näin se on myös meidän ihmisten hengellisessä elämässä!"  [vapisevalla äänellä]

Anonyymivalvoja korjasi lainaukset kuntoon.

[Pyryharakka]

Luulempa, että tähän Jumalaan luottamiseen vaikuttaa paljon myös meidän jokaisen perusluonne, eikä pelkästään uskon määrä tai laatu. Tällainen meikäläisen tyyppinen ihminen, joka hymyssäsuin harppaa kohti huomista, luottaa helposti Jumalaan.
Sitä en tiedä, mistä olen sellaisen perusluottamuksen saanut? Onko se seurausta turvallisesta lapsuudesta? Onko se peritty luonteenlaatu? Onko se Jumalalta saatu lahja? En tiedä.
Kaikesta tietämättömyydestäni huolimatta väitän, että sellaisen ihmisen, jolta puuttuu perusturvallisuus, on vaikeampi luottaa Jumalaankin.

Kuitenkin Jumalalle olemme saman arvoisia.

[PekkaV]

Sitä en tiedä, mistä olen sellaisen perusluottamuksen saanut? Onko se seurausta turvallisesta lapsuudesta?

Lapsuudessa käsitys Jumalasta mielestäni muodostuu. Niin maalliselta kuin tuntuukin, Jumalankuva on oleellisesti sidoksissa isään.

[Leena]

Luulempa, että tähän Jumalaan luottamiseen vaikuttaa paljon myös meidän jokaisen perusluonne, eikä pelkästään uskon määrä tai laatu. Tällainen meikäläisen tyyppinen ihminen, joka hymyssäsuin harppaa kohti huomista, luottaa helposti Jumalaan.
Sitä en tiedä, mistä olen sellaisen perusluottamuksen saanut? Onko se seurausta turvallisesta lapsuudesta? Onko se peritty luonteenlaatu? Onko se Jumalalta saatu lahja? En tiedä.
Kaikesta tietämättömyydestäni huolimatta väitän, että sellaisen ihmisen, jolta puuttuu perusturvallisuus, on vaikeampi luottaa Jumalaankin.

Kuitenkin Jumalalle olemme saman arvoisia.

Ei ole ihan satavarma asia, onko jumalakäsityksemme yhtä kuin vanhemmat lapsena, todennäköisesti kyseessä on paljon mutkikkaampi asia, ja jumalakäsityksiä eli jumalakuviakin (jumalarepresentaatioita) on paljon jo yhdellä ihmisellä  eli Jumala tuntuu milloin miltäkin - yhdestä ja samasta mutta salatusta. Jaan kyllä Pyryharakan käsityksen kokonaan, ja siihen taas vaikuttaa kyllä jossakin määrin se lapsuuskin, vähemmän kuin on oletettu ja kaikki kausaliteetit saa kyllä pyyhkiä pois tyyliin kireä pipo ja vähän leluja ja sepeliä hiekkalaatikossa niin nyt on Jumalakin julma sitten. Niin on kyllä että perusluonteemme valoisuus vaikuttaa siihen kuinka helppoa on ylipäänsä luottaa. Hyvä kysymys on, mikä sen muovasi, mutta ääreestäns mutkikas. Jos ei ole varma siitä pysyykö tajuissaankaan on tasavarmaa, että on tehtävä töitä muodostaakseen mistään kovin hyvää ja luotettavaa kuvaa, tämä koskee myös Jumalaa. Ehkä siksi olen ollut tyrmätty noista pppiiiitkin väääärisevin ääänin lausutuista "Heeerrraaaaallla on sinulle Suuuuuurrri tehtävä" ja äärimmäisen huojentunut siitä että niitä ei täällä näy.


Ihminen on jossakin määrin myös vaikutuksille altis, on hyvä puhua kun nyt joka tapauksessa tehdään, niistä töistä joita on pelastuakseen tehtävä - ehkä törmätään siihen ainoaan mikä tuomiokuvissa on esillä, minulla oli nälkä, jano, olin sairas, vankeudessa... täällä on Jeesuksen veret ja Pyhät Sakramentit, mutta kas ihmettä, ei näistä mitään.  Onko kukaan ollut viikkoa sairaalassa niin ettei kukaan käynyt katsomassa?  . Nuoruusvuosiin kuului niin paljon töitä että ainoa jota pelkäsin oli ettei ikimaailmassa "pysy uskossa" ja sen verran se näköjään pahana päivänä pilkistää,  pilkistää että jokaisesta menneestä päivästä on kiitollinen "yhtä päivää lähempänä' kuolemaa ja yhä minä uskoin, huhhuh".  Mahtaakohan Jumalaa hymyilyttää nämä Leenan touhut?

[Kummajainen]

Saamme pian selvyyden kysymykseen pelastuksesta, jos on uskominen minulle tullutta sähköpostia. Siinä varoitettiin lopun ajan olevan just nyt käsillä. Vuonna 2024 on tämän viestin mukaan Raamattu käännetty kaikille maailman kielille ja silloin se tapahtuu. Se on sitten siinä.

Vähän niukat olivat saamani viestin perustelut, joten ajattelin tukeutua asiassa Jumalaan, Raamattuun ja armoon. 

[seppos]

Saamme pian selvyyden kysymykseen pelastuksesta, jos on uskominen minulle tullutta sähköpostia. Siinä varoitettiin lopun ajan olevan just nyt käsillä. Vuonna 2024 on tämän viestin mukaan Raamattu käännetty kaikille maailman kielille ja silloin se tapahtuu. Se on sitten siinä.

Vähän niukat olivat saamani viestin perustelut, joten ajattelin tukeutua asiassa Jumalaan, Raamattuun ja armoon. 

Se voi tapahtua nopeamminkin, kun kieliä kuolee vauhdilla eikä niille sitten tarvitse kääntää raamattua. Näitä laskelmia on niin monta, että jokainen voi arpoa omansa.

[Frank]

Minä luotan siihen, että Jumala saattaa minussa alkamansa hyvän työn päätökseen satavarmasti. Kun Jumalan Poika Jeesus uhrasi oman Pyhän verensä minun syntisen kadotetun edestä, niin mikä voi erottaa minut Jumalan rakkaudesta ja sieluni autuudesta Taivaan kodissa?

Ei mikään.

Kun Karitsan veri on puhdistanut sydämeni, niin minun ei tarvitse jäädä luulouskoon nyppimään päivänkakkaran terälehtiä, pelastun, en pelastu jne...Kaikkivaltias Isä Jumala ei harrasta taivaallista lottoarvontaa, jolla taivaallisella täysosumalla armahdettu syntinen voittaa taivaspaikan.

”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.”
(Fil.1:6)

”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.”
(Room.8:16)

”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
(Gal.4:6)

”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.”
(Ef.1:13-14)

[Frank]

Luuk. 18:9-14

Onneksi minä en ole niin kuin tuo fariseus.