Päivän teksti vol 3.

[Pirska]

 Helluntaipäivän tekstit:

"1. lukukappale

Hes. 36: 24-28

Näin sanoo Herra Jumala:
    "Minä otan teidät vieraiden kansojen keskeltä, minä kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä. Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan. Te saatte asua maassa, jonka minä olen isillenne antanut, te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne."

2. lukukappale

Ap.t. 2: 1-13

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?" Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä."

Evankeliumi

Joh. 14: 23-29

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu." "

                                           

[Pirska]

 Sana tänään:

Kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.

1 Kor. 12:3

[Pirska]

Laitetaanpa aamupäivästä tämän päivän teksti.

"Sana tänään:

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.

1 Kor. 12:4-5 "

[Pirska]

Laitetaan tähän jo huomisen perjantain teksti, koska en välttämättä käy huomenna aamusta foorumilla.

" Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.

1 Kor. 12:6-7"   

 

[Aallotar]

Pirskan laittamaan tekstiin löyhästi liittyen:
olen nyt käynyt kaksissa seuroissa (siis elämäni ensimmäisen ja toisen kerran) ja mietin kun virsissä veisataan ja puheissa puhutaan koti-ikävästä Taivaalliseen kotiin. Kun matka sinne käy kaivaten, niin onko tämä maanpäällinen elämä pelkkää odottelua ja siinä ohessa tehdään erinäisiä projekteja ja perustetaan perhe ja toimitaan yhteiseksi hyödyksi.

Uskonnon opettaja ala-asteella lupaili, että kun kuolee niin "verhot aukeaa ja kaikki rakkaat jo kuolleet omaiset näkyvät siinä verhon toisella puolella". Olisin kaivannut keskustelua silloin 10-vuotiaana, mutta opettaja hoputti välitunnille ymmällään olevan lapsen. No, sittemmin olen tietenkin toivonut, että jälleennäkeminen olisi mahdollista. Mutta onko siis elämän tarkoitus kaivata Taivaalliseen kotiin...?

Nämä ajatukset heräsivät pintaan just niiden toisten seurojen jälkeen. Molemmissa tilaisuuksissa olen viihtynyt ja menen uudestaan. Ajatuksia herää vaan sellaisella vauhdilla, ettei ehdi prosessoida.

Ps. Raamattuun perehtymiseni on heikohkoa...

[Pena]

Elämän tarkoitus on elää. Taivaaseen kaipaavat yrittävät elää niin, että taivaasta toteutuisi jotain jo täällä matkan varrellakin.

[PekkaV]

Ajatus Taivaan kotiin pääsystä on lohdullinen, kun maailman murheet painavat. Seuroissa eivät kaikki juuri sillä hetkellä ole maailman murjomia, vaikka kaikilla on siitä todennäköisesti kokemus. Monet tulevat virkistäytymään ja saamaan uusia voimia veisuusta, sanankuulosta ja ystävien tapaamisesta.
Puhe ja virret ovat sisällöltään lohtua murheellisille. Siksi puhutaankin alimmalle porraspuulle asettumisesta, työn piinaaman tai muuten vaivatun, heikoimman vierellä kulkemisesta.
Jeesuksen paimenvertauksessa paimen etsi ja haki takaisin sen yhden eksyneen jättäen muut sillä hetkellä pärjäävät tulemaan toimeen keskenään.

[Pirska]

Pirskan laittamaan tekstiin löyhästi liittyen:
olen nyt käynyt kaksissa seuroissa (siis elämäni ensimmäisen ja toisen kerran) ja mietin kun virsissä veisataan ja puheissa puhutaan koti-ikävästä Taivaalliseen kotiin. Kun matka sinne käy kaivaten, niin onko tämä maanpäällinen elämä pelkkää odottelua ja siinä ohessa tehdään erinäisiä projekteja ja perustetaan perhe ja toimitaan yhteiseksi hyödyksi.

Uskonnon opettaja ala-asteella lupaili, että kun kuolee niin "verhot aukeaa ja kaikki rakkaat jo kuolleet omaiset näkyvät siinä verhon toisella puolella". Olisin kaivannut keskustelua silloin 10-vuotiaana, mutta opettaja hoputti välitunnille ymmällään olevan lapsen. No, sittemmin olen tietenkin toivonut, että jälleennäkeminen olisi mahdollista. Mutta onko siis elämän tarkoitus kaivata Taivaalliseen kotiin...?

Nämä ajatukset heräsivät pintaan just niiden toisten seurojen jälkeen. Molemmissa tilaisuuksissa olen viihtynyt ja menen uudestaan. Ajatuksia herää vaan sellaisella vauhdilla, ettei ehdi prosessoida.

Ps. Raamattuun perehtymiseni on heikohkoa...

"siis elämäni ensimmäisen ja toisen kerran" No onneksi ei sentään ensimmäisen ja viimeisen kerran. 

"Mutta onko siis elämän tarkoitus kaivata Taivaalliseen kotiin...?"  Pena ja satman vastasivat jo todella viisaasti. Tuo paimenvertaus osui ihan nappiin. Minun mielestäni elämästä saa nauttia ihan täysin rinnoin, kunhan tekee sen viisaasti (esim. ei kävele toisten ihmisten yli). Monta kertaa kuitenkin vain tulee taivasikävä ihan haikeana tunteena mieleen. Silloin, kun joku rakkaista on kuollut tai kuolemassa tai on muuten todella vaikeaa, niin tulee vain ikävä taivaaseen.

[Aallotar]

Kiitos Pena, satman ja Pirska. Teidän vastaukset olivat riittävät tällä erää. Kyselen taas kun askarruttaa
Seurat ei tosiaankaan jää viimeisiks; olen nyt löytänyt selvästi oman juttuni.

[marianne]

"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä. Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle." (Matt. 10:34-37)

[PekkaV]

Vielä yksi näkökulma Aallottaren kyselymykseen, joka kosketteli Taivaskaipuuta. Allaolevan linkin oli laittanut "myyrä" Nyt soi -ketjuun.

SV 156

http://www.youtube.com/watch?v=mLkajDVc0FU

[Pirska]

" Sana tänään:

Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.

1 Kor. 12:27 "
                                       

[Pirska]

Sunnuntai 30.5.2010

"Pyhän Kolminaisuuden päivä

Salattu Jumala

Läntisessä kirkossa määrättiin vuonna 1334, että helluntain jälkeistä sunnuntaita vietetään Pyhän Kolminaisuuden juhlana. Pyhäpäivän sanomassa kiteytyy kirkon opetus Jumalan kolmiyhteisyydestä. Pyhän Kolminaisuuden päivä on uskontunnustuksen päivä.

Raamatuntekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut meille itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Hän vaikuttaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Usko ei käsittele Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen vaan ihmetellen, ylistäen ja hänen armotekojaan julistaen."
                                     

[Pirska]

" 1. lukukappale

Jes. 6: 1-8 (9-10)

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen:
      - Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot!
      Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
    Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:
      - Voi minua, minä hukun!
      Minulla on saastaiset huulet,
      ja saastaiset huulet on kansalla,
      jonka keskellä elän,
      ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan,
      Herran Sebaotin.
    Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
      - Katso, tämä on koskenut huuliasi,
      sinun syyllisyytesi on poissa
      ja syntisi sovitettu.
    Minä kuulin Herran äänen sanovan:
      - Kenet minä lähetän?
      Kuka lähtee sananviejäksi?
    Niin minä vastasin:
      - Tässä olen, lähetä minut!
    (Hän sanoi:
      - Mene ja sano tälle kansalle:
      Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
      Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.
      Paaduta tämän kansan sydän,
      sulje sen korvat,
      sokaise sen silmät,
      ettei se silmillään näkisi,
      ei korvillaan kuulisi
      eikä sydämellään ymmärtäisi -
      ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.)
                 
2. lukukappale

Room. 11: 33-36

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus,
kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa
ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset,
kuka pystyy neuvomaan häntä?
Kuka on antanut hänelle jotakin,
mikä hänen olisi maksettava takaisin?
Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki.
Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.
                                                     
Evankeliumi

Joh. 3: 1-15

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
    Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."
    "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.
    Jeesus vastasi:
    "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?
    Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.
    Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän."
                                                                                                         

[vaivattu sielu]

Salattu Jumala Joh. 3:1-15
(Su 30.5.10)

Kilvoitus on tavallisesti velvollisuuksia kuten: palvelua, rukousta, Raamatun lukemista, osanottoa erilaisiin kristillisiin tilaisuuksiin - sarja erilaisia pienempiä ja suurempia tekoja ja harjoituksia. Niihin on meidän ponnistauduttava.

Raamattu antaa kristitystä ihmisestä toisenlaisen kuvan. Kristittynä oleminen Raamatun mukaan on uutta elämää Herrassa. Tämän päivän evankeliumiteksti puhuu uudestisyntymisen välttämättömyydestä. Ilman uudestisyntymistä kristillisyytemme on farisealaisuutta.

Kun Kristus ottaa syntisen omakseen, Hän samalla myös uudistaa. Tärkeää on siis, että ihminen on luotu uudeksi (Gal. 6:15).

Uudestisyntyminen on se Raamatussa esitetty totuus, jota ei voi sivuuttaa eikä mitätöidä.