Raamattu buseihin

[Pena]

Kuulin seuraavan tarinan:

Venäläisen kaupungin torille tuli linja-autolastillinen äänentoistolaitteita ja suuri juliste: Jumala saapuu Venäjälle! Kumara mummo mutisi puoliääneen: - Emme olisi enää hengissä, ellei hän olisi koko ajan ollut täällä.

[vasara]

Missä tuo Jampe oikein on joutunut käännytysten kohteeksi??
Runsaat 50 vuotta kun olen herätyskristillisyyttä ja sen ilmenemistä eri muodoissaan seurannut, en tuollaisia Amerikanihmeitä tunnista.

Joskus Kansanlähetyksen alkuvaiheissa muutamia luterilaisia traktaatin jakajia osui paikkakunnalle.
Kirkkoherra, diakoni ja päihdetyöntekijä eivät ole saaneet kylläkään rauhassa kulkea kaduilla tai ruokakaupassa.... Aina on ollut keskustelun aloittajia....

[karjalaisenkyösti]

Minulle on tullut vajaan parin vuoden raivokkaan ja intensiivisen Raamattuikkuna-väkisin-kännytystoiminnan harrastamisen jälkeen sellainen kuva, että tavallinen ihminen ei körttifoorumilaisten tapaan juurikaan seuraa amerikkalaisia uskonnonsyöttösarjoja TVstä, eikä istu karismaattisissa metelöintikokouksissa, kuten körttifoorumilaiset, joten heillä ei ole käsitystä sellaisesta uskovaisuudesta.
Tavallinen ihminen suhtautuu normaalin sivistyneesti, ilman mitään fobioita siihen, että Raamattu on esillä.
He eivät näe demoneita joka oksan takana eivätkä huuda kauhusta, jos joku jossain mainitsee "Jeesus" -nimen.
Sain joitain aikoja sitten uuden vuokralaisen tuonne Raamattuikkunatilaan.
Hänen mielestään tuollainen idea on hyvä. Uskon asioista ei juurikaan puheltu, joten en tiedä hänen uskovaisuudestaan mitään.

Omia pelkoja, ennakkoluuloja ja kauhuskenaarioita ei kannata projisoida muihin, kuin korkeintaan omaan piiriinsä.

PAinotan vielä, että puhun omasta käytännön kokemuskestani vajaan parin vuoden ajalta.
Toki minulla on sitten sitä uskonnonsyöttätoiminnan ulkopuolistakin kokemusta, koska käyn töissä ja muutenkin liikun ihmisten ilmoilla, kuten kaikki me muutkin. Voihan olla, että normaali elämässäni en agressiivisesti julista omaa uskomusmaailmaani, josta syystä en ole törmännyt esim. Jampen kokemiin kristillisyyden vastaisiin ilmiöihin. Ole sinäkin Jampe vähän kiltimpi, niin ehkäpä sinäkään et enää niihin törmää.

[karjalaisenkyösti]

syystä en ole törmännyt esim. Jampen kokemiin kristillisyyden vastaisiin ilmiöihin.

Tämä oli tietysti yleistys.
Toki joskus törmään kaikenlaiseen voimaperäiseen vastaisuuteen: joku vastustaa kristillisyyttä, joka lihan syöntiä, joka sokerin käyttöä, joku suolan, vaan en silti kovin usein törmää tuonkaltaisiin vastustus-ilmiöihin.

Körttifoorumilla olen ehkä voimakkaimmin  ja laajamittaisimmin (suhteessa foorumin väkilukuun) kokenut vastustusta ajatukselle, että Raamattu tuodaan tavallisten ihmisten sekaan, joskaan täälläkään vastustus ei ole sellaista, että siitä olisi kellekään mitään häiriötä saati haittaa.
Tälläkin foorumilla (oman tulkintani mukaan) enemmän on kannustettu, kuin vasustettu.

Eräs henkilö taisi asettaa tähän hankkeeseen mukaantulemisensa ehdoksi sen, että vastustusta pitää löytyä.
Jos kukaan ei vastusta hanketta, hän ei ole siitä kiinnostunut.

[Leena]

Missä tuo Jampe oikein on joutunut käännytysten kohteeksi??

Olisiko elellyt samoilla seuduilla kuin minä, kolmisen vuotta? Siellä ei oikeastaan selviytynyt kadun yli ilman että joku riippui hihassa ja halusi kertoa
--- Oman ihmeellisen uskoontulokokemuksensa
--- Jotakin ihmeellisestä miehestä, nimeltä Jeesus, josta en varmaankaan milloinkaan ollut kuullut
mitään
---Että seurakunnassa on hauskaa "kaikkea siis tosi kivaa", nämä nuoret tytöt liikkuivat ryhmässä ja jakelivat suuresta korista myös makeisia. Heidän kanssaan jäin hetkeksi juttelemaan ja kysyin missäpäin Raamattua luvataan karkkia ja "kaikkea siis tosi kivaa". Evl.

[seppos]

Kyllä tuollainen käännytysbuumi oli 60-luvulla ja 70 luvun alkupuolella, jolloin tultiin kysymäään oletko uskossa useamman kerran illassa. Asialla oli ylioppilalähetys enimmäkseen, mutta ei yksin. Sama porukka jakoi traktaatteja ympäri Europpaa aktioissaan. Ne olivat varsinaiset vauhtivuodet. Sekaan tuli vielä Oulun profetia. Se tympi ihan samalla tavalla kuin tänään tympii lehdenmyyjän puhelinsoitto.

Kävin Kalevi Lehtissen evankeliointikurssin, jossa Kalevi käski merkitä mustakantiseen vihkoon montako tänään kääntyi. Kokoukseessa piti pyytää nostamaan käsi ylös jos haluaa otta Jeesuksen vastaan. Ei ollut minun uskoni mukaista. Olisi pitänyt jättää edes pikkuisen Suurelle Jumalalle eikä vain kerätä vihkoon kääntyneitä. Mitään ohjetta mitä viholle pitää tehdä ei annettu.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisille saa puhua, mutta miten se on toinen juttu. Töissä sanoin henkilökunnalleni aina jouluna ja pääsiäisen, että muistakaa sitten käydä kirkossa, kun toivoteltiin hyviä pyhiä eikä siihen kukaan loukkaantunut.  En koskaan kysynyt kävitkö, sillä sen vaikutus olisi ollut päinvastainen. Kyllä porukat tiesivät, että puhumaan saa tulla jos puhuuttaa. Kaikki tiesivät, että heinäkuussa menen Herättäjäjuhlille.

On hyvä saada ihmiset pohtimaan asioita, mutta tuputtaminen on tuputtamista. Kyllä Kyöstikin oppii tämän eron, kun poika kasvaa ja ryhtyy poikaa syöttämään.

[Leena]

Mutta tuohon Raamattu buseihin-juttuun. En saa summaa näistä kahdesta:
--- Entä jos joku huomaa että siis mitä, tuollaistako, mistä tuo on ja etsii kohdan ja lukee lisää.
Kuinka he voivat uskoa elleivät kuule --- kuinka kuulla ellei ole julistajaa ---no, onhan meillä kyllä, ainakin jos on täällä saanut koulsivistyksensä ja käynyt rippikoulun. Jätetäänkö täysin omaan valtaan, meneekö julistusta kuuuntelemaan?  Periaatteessa juuri siihen pitäisi kyllä olla oikeus...

Mitä kuulee jos menee? Katsokaa, kuinka söötti rukousnauha.
Nytpä kerron teille ihan tämän meidän oman seurakuntamme retriiteistä... kuinka moni ei surukseen ymmärrä että hänen on rakastettava itseään....

En ole valmistanut saarnaa, luotan Hengen inspiraatioon (Hengellä oli selvästikin muuta tekemistä...) Tarina on tosi!

Jokainen ei todellakaan enää helsinkiläisväestöstä ole kuullut Raamatusta hölkäsen pölähtävää, onko tuollainen liikaa? Eihän siinä tartuta hihaan ja selvästi häiritä: "Ystävä! Oletko uskossa? Tiedätkö, että kadotuksen kuilut vain odottavat nielaistakseen sinut, tässä pikk lehtisessä kerrrotaan kinka ne vältät...uhhuh, olen nuorena itse jaellut sellaisia...

--- Entä jos tämä henkilö todella vain hymähtää/ärtyy: Mikäs hihhulien vastaisku ateistien kampanjalle tämä nyt on? Avutonta yrittämistä.  Se joka tänne kirjoitti että Raamattu on liian hieno alennettavaksi mainostarkoituksiin oli oikeassa!  
 
Yksi kysymys: mikä tämän kampanjan tavoite on? Lisätä kiinnostusta? Lohduttaa väsyneitä ja toivonsa menettäneitä?
Ehkä se on täällä vilahtanut, mutta mennyt ohitse, pahoittelen.

[Leena]

Kyllä tuollainen käännytysbuumi oli 60-luvulla ja 70 luvun alkupuolella, jolloin tultiin kysymäään oletko uskossa useamman kerran illassa. Asialla oli ylioppilalähetys enimmäkseen, mutta ei yksin. Sama porukka jakoi traktaatteja ympäri Europpaa aktioissaan. Ne olivat varsinaiset vauhtivuodet. Sekaan tuli vielä Oulun profetia. Se tympi ihan samalla tavalla kuin tänään tympii lehdenmyyjän puhelinsoitto.

Kävin Kalevi Lehtissen evankeliointikurssin, jossa Kalevi käski merkitä mustakantiseen vihkoon montako tänään kääntyi. Kokoukseessa piti pyytää nostamaan käsi ylös jos haluaa otta Jeesuksen vastaan. Ei ollut minun uskoni mukaista. Olisi pitänyt jättää edes pikkuisen Suurelle Jumalalle eikä vain kerätä vihkoon kääntyneitä. Mitään ohjetta mitä viholle pitää tehdä ei annettu.

Harvoin lopultakaan saa lukea hauskempaa, kiitos Seppo, piristit päänsärkyisen ja kurkkukipuisen aamuni! Tuli nuoruus mieleen ja oikeastaan nauratti mahdottomasti. Mutta kyllä tuo on going on yhä muuankin paikkakunnalla...

[karjalaisenkyösti]

On hyvä saada ihmiset pohtimaan asioita, mutta tuputtaminen on tuputtamista. Kyllä Kyöstikin oppii tämän eron, kun poika kasvaa ja ryhtyy poikaa syöttämään.

Huomattu on jo ero.
Kun on pojalla nälkä, suu aukeaa tiuhaan tahtiin, jossain vaiheessa sitten pää kääntyy pois ja jos lusikan saan suuhun, kieli saattaa työntää lusikkaa pois.
Viimeistään silloin, kun ruoka sylkäistään ulos, lopetan tuputtamisen - tavallisesti jo aiemmin lopetan tuputuxen.

[karjalaisenkyösti]

Yksi kysymys: mikä tämän kampanjan tavoite on? Lisätä kiinnostusta? Lohduttaa väsyneitä ja toivonsa menettäneitä?
Ehkä se on täällä vilahtanut, mutta mennyt ohitse, pahoittelen.

Näkemykseni mukaan Raamatun sekä Jeesuksen asema (sekä kristillinen arvomaailma) koko ajan menettää merkitystään meidän yhteiskunnassamme.
Tarkoitus on pyrkiä vastustamaan tätä kehitystä tuomalla Jeesuksen esittämiä lauseita sinne, missä ihmiset aikaansa viettävät.
Uskomukseni mukaan Jeesuksen sanat (kuten Raamatun tekstit ja opetukset yleensäkin) ovat yhteiskuntaa tervehdyttäviä tekstejä, mikäli ne halutaan ottaa todesta ja mikäli niihin halutaan tutustua niitä tutkimalla.
Tavoite tällä kampanjalla on myös, että jotkut ihmiset kiinnostuisivat Jeesuksesta.
Samalla toivon, että itsekin heräisin hengellisestä unestani busseissa julkaistavien tekstien kautta.
Mielestäni uneliaisuuden henki on vallannut suuren osan ihmisistä, jotka uskovat olevansa kristittyjä.
Itse en nimittäin usko olevani ainut unelias.

Pidän varsin mahdollisena, että ei ole kovin pitkää aikaa meillä Suomessa, jolloin tämänkaltaista julkista toimintaa voidaan harrastaa.
Ehkä niin, että se on kiellettyä taikka kenties niin, että olosuhteet muuten ovat sellaiset, että evankeliumia ei voi julistaa, vaikka se kiellettyä ei olisikaan. Minulla ei kuitenkaan ole mitään tieteellisesti todistettua varmaa tietoa tulevaisuudesta, joten voihan olla myös niin, että evankeliumia voi pitää esillä vielä kauankin. En kuitenkaan usko loputtoman pitkäaikaiseen vapauteen tässä asiassa.

Lisäys edelliseen:
Teemana sielunhoidollisuus ja evankeliumi.

[Leena]

Tämän kyllä oletan erittäin mahdolliseksi: Kohta tuo on kiellettyä. Kun yhteiskunta monikulttuuristuu, herää todennäköisesti tarve rajoittaa kaikenlaisen uskonnollisen materiaalin näkymistä missään, ajattelen nyt Ranskan nuorten muslimityttöjen huivikieltoa. Kuvitellaan sen varjelevan yhteiskuntarauhaa, ollaan phumatta sitten mitään mistään, kun nämä skonnot nyt herättävät niin kiihkeitä tunteita. Toisin käy oletettavasti. Ei sillä mitään rauhaa saavuteta että puhe kielletään....tai uskonnolliset symbolit...kaikkea kanssa.

Sitä aika äkkiä puhutaan nyrkein jos sanat eivät ole sallittuja ja hallittuja - tai hiljainen puhe.

[santtu-62]

Tämän kyllä oletan erittäin mahdolliseksi: Kohta tuo on kiellettyä. Kun yhteiskunta monikulttuuristuu, herää todennäköisesti tarve rajoittaa kaikenlaisen uskonnollisen materiaalin näkymistä missään, ajattelen nyt Ranskan nuorten muslimityttöjen huivikieltoa. Kuvitellaan sen varjelevan yhteiskuntarauhaa, ollaan phumatta sitten mitään mistään, kun nämä skonnot nyt herättävät niin kiihkeitä tunteita. Toisin käy oletettavasti. Ei sillä mitään rauhaa saavuteta että puhe kielletään....tai uskonnolliset symbolit...kaikkea kanssa.

Sitä aika äkkiä puhutaan nyrkein jos sanat eivät ole sallittuja ja hallittuja - tai hiljainen puhe.

Yhdessä elo on vähän vaikeata, kun me kaikki haluamme tuoda omat arvomme ilmi.
Toisaalta onko Raamatun teksti "pakkopulla" kaikille joukkoliikenne välineissä liikkuville.
Eikö sinapin siemen ole jo istutettu tässä sivistys valtiossa meille jokaiselle syntymästä lähtien.
Kasvu pohja siemenelle vaan ei taida olla niin otollinen, joten minä jättäisin asian Hänelle.
Enkä lähtisi kiillottamaan omaa kilpeäni, kun siinä on muutenkin niin paljon kolhuja ja likaa ettei sitä saa poistettua millään , muuta kuin Hänen avullaan.

[Jampe]

Minäpä kerron tähän väliin yhden tapauksen joka meille tai oikeastaan vaimolleni sattui kauan sitten.  Hän murehti että tuleekohan sitä koskaan millään tavalla "täytettyä" kristityn velvollisuuksia, kun hän ei koskaan kerrokaan kellekään uskostaan? Kaikki muut tuntuivat olevan paljon aktiivisempia ja menevän turuille ja toreille sanomaa viemään... tästä seurasi jonkunasteista masennustakin.

Eräänä päivänä töistä palatessani sain sitten kuulla ihmeellistä. Pienimmällä lapsellani oli silloin ollut kirkkoon tutustumispäivä joten koko kerhoväki vietiin kirkkoon ja siellä pappi piti heille jonkinlaisen lasten hartauden. Vaimo oli ainoa vanhempi joka oli mukana joten hän jäi ulos odottelemaan kun lapset vietiin kirkkoon. Ulkona olikin joku tummaihoinen pikkupoika, ilmiselvästi ulkomaalaisperää ja vähän huono suomenkielikin mutta ymmärsi kuitenkin.  Vaimo oli tältä kysynyt, eikö hänenkin pitäisi mennä sisälle kirkkoon?  Poika oli vastannut että heidän uskonto ei sitä salli (jostain syystä poika kuitenkin oli tuon porukan tai jonkin muun porukan mukana ja tullut kirkon pihaan ihmettelemään).  Sitten tämä pieni pojannaskali oli alkanut kysellä kirkosta että mikä se on ja mitä siellä tehdään?  Hän ihmetteli minkälaista uskoa kristinusko oikein on?
Tästä seurasi sellainen tilanne että vaimokin oli mennyt aivan hämilleen koska juuri edellispäivänä oli ollut puhetta siitä masennuksen aiheesta kun hän ei koskaan kerro kellekään uskostaan. Pojan kysymyksillä ei ollut ollut loppua vaan hän oli innostunut sitä mukaa kyselemään lisää kun sai tietää jonkun uuden asian. Siinä oli kysytty kuka Jeesus on ja mitä Hän tekee, jne.  Pojan kysymyksillä ei tosiaan ollut loppua!  Tämä oli kestänyt niin kauan kuin muut lapset olivat kirkossa ja tämäkin lapsi oli sitten haettu pois.

uskon että tälle pienelle pojalle joka ei tiennyt kristinuskosta juuri mitään, järjestettiin oma pieni jumalanpalvelus siinä kirkon portailla talvisena päivänä. Onneksi vaimo on ollut kauan phäkoulunopettajana joten hän osaisi jotain vastaillakin.

Sen jälkeen olikin sitten kiitoksen ja ihmettelyn paikka.


Kyllä Jumala voi halutessaan meitä käyttää ilman omatoimista hosumistakin. Sekinhän on oikeastaan uskon koetus.

[Leena]

Kiitos Jampen jtusta.

 Ilman omatoimista hosumista. Ei paha. Vaatisi todella luottamusta, ehkä sitäkin että puhuisimme enemmän ihmisistä Jumalalle kuin Jumalasta ihmisille.

[karjalaisenkyösti]

Tämä nyt ei ehkä liity tähän ketjuun juurikaan, mutta eilen eräs henkilö, joka oli ahdistunut siitä, että hän ei evankelioi riittävästi, kerroin hänelle tämän:
Auri Hakomaa on joskus harrastanut uskovaisille kysymystä, että

"Saitko armon olla evankelioimatta?"

Henkilö toivottavasti ehkä vähän sai tuosta lausahduksesta apua.