Minulle jäi jo nuorena kauhukuva ruumiin polttamisesta kun TV.ssä näytettiin intialaisten hautajaismenoja. Sinne vaan roviolle leskikin. Ainakin naisleski.
Sitten suuntauksissa joissa liikuin puhuttiin tulesta pahana, vaikka se on hyvä renki.
"Maapallo on tulelle talletettu." Siis atomiräjähdystä ennusteltiin. Kuitenkin "me pyhät
pelastumme ikäänkuin tulen läpi".
Puoliso puhui jo vuosia sitten että hänet kyllä saa tuhkata. Nykyään olen välinpitämätön luistani ja nahoistani kuoleman jälkeen. Jos on egologisempaa tuhkata, niin kyllä sitten.
Hautakivikään ei merkitse kovin suurta . Käyn kyllä keväisin viemässä kukat, äitienpäivänä ja pyhäinpäivänä ja jouluna. Mutta omaiseni eivät ole siellä.
Muistelen perhettäni, sukuani ja edesmenneitä ystäviäni ajatuksin, puhein ja valokuvia katsellen.