...enhän sinua edes tunne...
ja ihan hyvä niin
Mietin joskus, että eikö ihminen ole aika pitkälti erilaisia rooleja esittävä näyttelijä omassa elämässään.
Tarkoitan sitä, että jokaisella on erilaisia rooleja suhteessa muihin ihmisiin. Itse esimerkiksi olen opettajalleni oppilas, kavereilleni kaveri, vanhemilleni lapsi.
Jos käyttäytyisin kaikille samoin, olisin sosiaalisesti köyhä. Missä siis on se oikea "Joona"?
Tietenkin voi vastata, että käyttäytymismallit eivät ole sama asia kuin "minä". Mikä sitten on? Sen minä haluaisin tietää.
Tuli nimittäin mieleen, että saatan ainakin itse ajatella hyvin epäjohdonmukaisesti. Jos vertaa eri rooleja keskenään, vanhempien läsnäollessa ajattelen toimintaani aivan eri tavoin kuin kavereiden kanssa.
Olo tuntuukin ristiriitaiselta vasta, kun olen samassa tilanteessa yhtäaikaa vanhempien ja kaverin kanssa.
Kuka siis oikeastaan tuntee minut, vanhempani vai kaverini?
Eikä tarvitsekaan , vaan saa elää Jumalan kämmenellä täysillä, se on baby on rock`n rollia
Ehken tuo kaikki edellä esittämäni olikin ihan turhaa. Ei kai tässä muuta voi kuin oppia.