Jospa sitten selittäisin hieman.
Köysti tuolla jo taisikin ansiokkaasti sivuta asiaa, mutta ettei se jäisi liian vähälle huomiolle ja tulisi siten väärin ymmärretyksi niin siksi selitän mitä tarkoitin:
Äkkipäätä katsoen vaikuttaisi siltä kuin erilaisia siunauksia olisi hankittavissa tekemällä hyvää, näinhän luonnollinen ihminen tietenkin ensimmäiseksi ajattelee. Seuraava ajatus lienee jo se, että muistellaan tekemiänsä hyviätekoja ja odotellaan kieli pitkällä pian käsiin putoilevia siunauksia. Kuitenkin raamattu toisaalla monessakin kohtaa kieltää jyrkästi palkanmaksun hyvistätöistä:
Matteuksen evankeliumi kiteyttää asian seuraavasti: "sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin."
Kska tätä ei voida kiistää, niin seuraako tästä että ne jotka tekevät hyviätöitä, saavat suurempia siunauksia tai enemmän?
Luukkaan evankeliumin tuhlaajapoikavertauksessa vanhempaa veljeä kiusaa täsmälleen sama asia:
" Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa."
Sensijaan nuorempi veli joka ei ollut tehnyt muuta kuin syntiä ja tuhlannut näytti saavan suuremman palkan, kalliit sormukset, juhlapuvut ym.
Edelleen Jeesus itse opettaa toisessa asiayhteydessä vertauksen viinitarhan hoitajista, joka löytyy Matt. 20. luvusta. Eräät olivat tehneet pitkän päivätyön Herran viinimäessä mutta toiset eivät tehneet juuri mitään, kuitenkin sama palkka?
"Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denaarin. ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin vain fenaarin. Kun he sensaivat, napisivat he perheen isänttää vastaan ja sanoivat: "nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen."
"Niin Hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: "Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; -etkö sopinut minun kanssani denaarista?"
Nyt pääsen ytimeen jota ajan takaa: Jumalan rakkaus, Jumalan armo ja Jumalan siunaus eivät ole erillisiä asioita joista kutakin eri tavoin ansaittaisiin vaan ne ovat yksi ja sama asia! SE tulee niin pahoille kuin hyvillekin, sateen ja auringon lailla ilman eroitusta.
No entäs tämä sitten:
Galatalaiskirjeessä sanotaan: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
ja edelleen Hesekielin kirjassa sanotaan: "Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomuudelle"
Esimerkiksi nämä ovat samasta asiasta puhuvia rinnakkaiskohtia. Paljon muitakin löytyy! Samaan kategoriaan menee myös yllämainittu "ettäs kauan eläisit maan päällä jne."
Tämä ei voi tarkoittaa muuta kuin että elämäämme ja maan päälle on asetettu syys-seuraussuhteet jonka mukaan määrittyy esim. se että lapset kantavat isiensä pahojentöiden seurauksia psyykkisinä vammoina, ympäristön saastumisena, juopottelulla menetettyinä omaisuuksina, fyysisinä vammoina hakkaamisen, isestin ym. seurauksena jne. Tällä kaikella ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että JUmalan siunauksia elämään voisi ansaita tai hankkia. Ne tulevat armosta!
Kun ihminen niittä sitä mitä hän kylvää, niin siinä ei ole mitään maagillista, yliluonnollista tai edes ihmeellistä! Jos annat pelastusarmeijan pataan 100 euroa niin turha on odottaa että "palkkioksi" pian varmaankin mystillinen Jumalan lähettiläs antaa sinulle tyhjästä uuden auton tai tarjoaa aterian! Sinähän tei vain sen minkä sinun pitikin tehdä!
Toisinpäin kääntäen tämä tarkoittaa sitä että jos lyöt, toiseen tulee vamma jota ei rukoilemalla enää saa pois. Jos teet hyvää, maailma muuttuu aavistuklsen verran paremmaksi paikaksi ja kuten sanotaan, maailma toimii usein siten että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Se on vain syy-seuraussuhde ja yksinkertainen luonnonlaki joka on maan päälle pantu! Mitään tekemistä yliluonnollisen tai edes rukoilemisen kanssa sillä ei ole!
SE, että sama lainalaisuus toimii yhtä tehokkaasti julkijumalattomienkin suhteen, pitäisi saada omia ansioitaan ajattelevat kristityt punastumaan häpeästä, että ovat kehdanneet kuvitella rukouksiensa ja tekojensä tähden heitä siunattavan enemmän kuin muita!
Lopuksi vielä esitän kysymyksen, että miten te, jotka kannatatte ajatusta ansaituista siunauksista, vastaisitte ihmiselle jolla ei ole mitään ja joka ei ylety tekemään kaikkea sitä hyvää minkä tietäisi tehtäväkseen? Hän elää äärimmäisessä köyhyydessä ja puutteessa.
Vastaatteko hänelle JUmalan siunanneen teitä häntä enemmän ,teidän rukouksien ja hyvien töidenne takia?
MInä olen samassa asemassa teidän kanssanne, olen etuoikeutettu ja suhteellisen hyvin oimeentuleva. Vastaisin sellaiselle kysyvälle että minä olen itse käsilläni hankkinut sen mitä minulla on, mutta Jumala ei ole minulle antanut enempää kuin hänellekään sillä maailma toimii tiettyjen lainalaisuuksien alla. vastaisin hänelle että Jumalan siunaus ei ole mitattavissa ihmissilmillä vaan paistaa kuin aurinko kaikkien ylle. Jumalan siunauksen ja maallisen hyvän välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä. Raamattu kehoittaa olemaan ahkera sen takia että "joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä" -sekään ei ole hengellinen kirous,vaan se on paljas lainalaisuus joka elämässämme vallitsee.
Kysymyksen siitä kuka syntyy etuoikeutettuun asemaan, jätän tässä tietoisesti käsittelemättä. Siihen on toisaalla oma ketjunsa.