Minä olen päässyt sikäli vähällä, että kummilasteni vanhempien näkemys on alusta asti ollut: Näitten on kuultava uskosta ja Jeesuksesta sun muusta, ja seurakunnan touhuihin on tenavat viety, joten kummi saa useinkin niiltä kasvatusta: "Ei saa lausua väärin Jumalan nimeä!" kun tuli sanottua jossain klassisessa vastoinkäymisessä jokin perinteikäs kirosana...kysyin että eikö, ihan totta, oletko varma...joo-o! Ei saa, minä tiedän...!
Silti olin kyllä hukassa kun ne tuli siihen ikään, jossa lapsi usein alkaa ymmärtää kuolemaa, ja pelkää tietysti. Mitäs sanon? Mitähän vanhemmat eivät toivo sanottavaksi? Jotenkiin soudin veneen rantaan yhdellä airolla kyselemällä että mitäs sinulle on ennen siitä sanottu...mutta se oli totinen paikka,. etenkin yhden kohdalla, joka pelkäsi muita enemmän, tiedä sitten miksi.