Jeps, kohta linnan juhlia seuraamaan. Jos itse olisin vieraslistaa tekemässä, niin sieltä nämä julkkikset pois, ja veteraaneja tilalle. Mannerheim-ristin ritarien joukko taitaa olla enää 1 tai 2 niin voisi ottaa tilalle näitä tavallisia veteraaneja vanhimmasta ikäluokasta aloittaen niin kauan kuin heitä vielä on. Heidän ansiostaan kuitenkin vietämme juhlaa, niin itseäni ärsyttää se, että nyt tärkeintä on vain se, kellä on hienoin puku ja itsenäisyys unohtuu taka-alalle.
Ja tuosta liian vapaasta kasvatuksesta olen sama mieltä. Itse olen kasvanut maaseutuyhteiskunnassa, vaikken maatalosta olekaan. Kyllä meillä kuitenkin opettajan sana oli laki ja kotona olisi ollut kylmä kohtelu, jos vanhemmille olisi haistateltu. Toisaalta en muista ikinä rangaistuksia saaneeni, kun kunnioitus sekä opettajia että vanhempia kohtaan oli niin suuri, ettei vastaanpulikoiminen (siis v*ittuilemisen tasolle asti meneminen) käynyt edes mielessä. Toki asioista keskusteltiin ja en minä 1940-lukua kaipaa, jossa karttakepillä paukutettiin näpeille, mutta kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan kaipaan.
Itse haluan ehdottomasti vielä joskus takaisin maaseudulle. En tykkää ollenkaan kaupunkielämästä, vaikka Kuopio nyt ei pahimmasta päästä vielä olekaan. Kuitenkin minulle on liikaa sekin Helsingistä puhumattakaan. Itse haluaisin enemmän aikaa ja yhteisöllisyyttä. Ehkä sitä kaipaan sota-ajasta ja jälleenrakennusvuosista: yhteen hiileen puhaltamista. Olen samaa mieltä tuosta, että nykyaikana on asiat niin hyvin, että inistään ja valitetaan ihan turhasta. Bussi myöhästyy Helsingissä 2 minuuttia ja siitä valitetaan vaikka kuinka paljon. Täällä saattaa olla juna myöhässä puoli tuntia, mutta ei se nyt minua niin harmita, että rupean siitä lehteen kirjoittamaan. Saati sitten että muutama vuosikymmen sitten on sanottu, että "huomenna tulee uusi". Tai sitten kaupasta on loppunut joku tuote...noh, ostetaan jotain muuta tai katsotaan mitä kaapista löytyy. Elämässä on kuitenkin paljon oikeasti tärkeitä asioita, mutta ne unohtuvat herkästi. Toisaalta sehän kuvastaa vain sitä, että meillä on vain asiat hyvin ja hyvä niin. Itse ainakin olen viime aikoina yrittänyt pistää arvojärjestystä uusiksi, etten ajatuisi tähän kaupunkilaisideologiaan: "kaikki minulle heti, kaikki pyörii minun ympärillä". Enemmän kaipaisin arvostamista ja toisista välittämistä.
